Pitkästä aikaa täällä taas. Blogin päivitys on jäänyt viime aikoina muiden puuhien varjoon, mutta jospa se tästä taas lähtee. Onneksi marraskuu on tänä vuonna alun harmauden ja tihkusateen jälkeen näyttänyt myös valoisampaa puolta pilvien väistyessä matalalta paistavan auringon tieltä. Kaikessa harmaudessaan ja pimeydessään marraskuu on kuukausista ankein, mutta ei näköjään kaikille. Jälleen tänä vuonna olen hämmästellyt palmuvehkaani, joka alkoi marraskuun koittaessa rullata uusia lehdyköitä, kuten viime vuonnakin. Jotenkin ei nyt täsmää, kasvinhan pitäisi levätä tähän aikaan vuodesta. Palmuvehka taitaa tykätä marraskuusta, toisin kuin...
...pieni sitruspuuni, joka näytti tältä eräänä päivänä töistä kotiin palattuani. Tätä osasin odottaakin, mutta en kertarysäyksellä.
Viikon päästä marraskuu on jo taakse jäänyttä, kun käännytään joulukuulle. Joulukausi on jo avattu ilotulituksin eri puolilla Suomea, mutta mielestäni joulun odotus alkaa ensimmäisenä adventtina. Olen jo pähkäillyt, minkä värinen joulu meillä tulee olemaan tänä vuonna. Ehkä joulun värit ovat tällä kertaa vihreä, valkoinen ja hopea...ehkä.
-Manni-
