Kevään aloitus

Kevään sanotaan alkavan vapusta ja vapun olevan kevään alkamisen juhla. Moni juhli jälleen kevään alkamista ehkä turhankin riehakkaasti, eikä tämä aamu ole kaikille valjennut kovin miellyttävästi. Oma juhlintani oli varsin hillittyä ja juhlien jälkeinen kohmelo johtui sokeri övereista, eikä alkoholista. Munkkien, siman ja muiden herkkujen täyttämän aattoillan jälkeen on taas korjausliikkeen vuoro ja kesää kohti mennään kevyemmin. Mutta on se vaan joskus mukava herkutella kaikella turhalla, mistä kroppa ei saa minkäänlaisia ravintoaineita. Juhlapäivinä ei niitä mietitä.

Kevään alkamista hieman latistaa kylmenevä sää ja ennustetut vesi-, räntä- ja lumisateet. Ehkäpä tämän kylmän kauden jälkeen kevät saapuu entistä kauniimpana ja lämpimämpänä.

-Manni-

Kevättä ilmassa

Viime viikolla jo kertaalleen lumen alta paljastunut pihamaa peittyi jälleen paksun lumikerroksen alle. Miten masentavaa, kun kevättä oli jo ilmassa. Onneksi tilanne on korjaantumassa ja ihan kohta ollaan lähtötilanteessa, ehkä jo tänä iltana. Lumen alta paljastuva maa on vielä karu, mutta kevätaurinko saa jo joitain elonmerkkejä sieltä esiin.

Pitkän pimeän talven jälkeen kevätaurinko on ihan parasta, mutta on siinä yksi ikävä puolikin. Se paljastaa kaiken pölyn ja lian, jota ei edes tiennyt olevankaan. Ja vaikka kuinka kulkisin siivousrätti kädessä ja pyörittelisin moppia lattialla, niin ne pölyhiukkaset ja villakoirat hiippailevat kohta takaisin. Ehkä niiden kanssa pärjää. Pian villakoirat painuvat taas piiloihinsa, kun aurinko siirtyy koko ajan korkeammalle paistamaan, eikä levitä säteitään suoraan ikkunoista sisään.

-Manni-


 

Suomeksi, kiitos!

Vietettiin perheen kanssa pidennettyä viikonloppua Helsingissä. Mitään suurempia suunnitelmia ei viikonlopulle tehty, vaan tarkoituksena oli päästä hetkeksi pois tutuista ympyröistä, käyskennellä pitkin Helsingin katuja, tehdä ostoksia ja syödä hyvin. Iltaisin puhelimien askelmittarit näyttivät muhkeita lukemia ja oli ihana päästä hotellin saunaan rentouttamaan kävelystä väsyneitä jalkoja.

Perjantaina ja sunnuntaina sää suosi kadun tallaajia, mutta lauantain tihkusateessa askeleet tulivat lähinnä kaupasta toiseen kulkiessa. Edes kova tuuli ei saanut miestä ja vanhempaa tytärtä pysymään maan pinnalla, vaan he suuntasivat kauppatorin maailmanpyörään katselemaan maisemia minun ja nuoremman neidin jäädessä alas jännittämään heidän puolestaan. Sunnuntaina aamukävelyn lomassa käytiin katsastamassa uusi hieno kirjasto Oodi, eikä suinkaan oltu ainoita turisteja. Upea kirjasto! Ja mikä ympäristö opiskeluun, lainaamiseen, lueskeluun...

Herkuttelu ja hyvä ruoka ovat oleellinen osa rentouttavaa viikonloppumatkaa. Viime keväisen Milanon matkan aikana ihmettelin italialaisten melko kehnoa englanninkielen taitoa, mutta nyt tällä kotimaan reissulla ihmettelin kahviloiden ja ravintoloiden englanninkielisiä ruokalistoja ja tilauksen tekemisen toimintaohjeita. Kuulin, että se on trendikästä, mutta olen toista mieltä. Vaikka Helsingissä onkin kansainvälistä tunnelmaa, niin minkä ihmeen vuoksi suomalaisuus ja suomenkieli pyritään piilottamaan. Meillä on upeita maailmallakin arvostettuja brändejä ja arkkitehtuuria vaikkapa Oodin muodossa, joista voimme olla ylpeitä. Miksipä emme olisi ylpeitä myös omasta kielestä ja kulttuurista. 

-Manni-

Lamppu kaiken keskellä

 

Vuosi pari sitten oli Koti ja Keittiö -lehdessä mielenkiintoisia kuvia eräästä boheemista taiteilijakodista. Kodin suuren olohuoneen pöydällä oli kokoelma ihania esineitä, kukkia ja kynttilänjalkoja ja niiden keskellä kaunis pöytävalaisin. Kuva pöydästä on jäänyt mieleeni ja pitkään olen haudutellut ajatusta lampusta keskellä olohuoneen pöytää. Vaikka tuota meidän vanhaa pöydän rumilusta ei viitsisi valaistakaan, niin asettelin kuitenkin lamppuni siihen. Pöytää on hiottu ja vahattu ja taas hiottu. Se on ottanut vastaan omien ja vieraiden lasten kopsuttelut, mutta jokainen arpi on tuossa pöydässä kaunistus. Mutta voiko sen lampun keskelle pöytää laittaa? Kyllä voi. Mies ja lapset olivat kyllä eri mieltä siinä vaiheessa, kun television katsomisen aika tuli. Silloin lamppu siirtyi lattialle ja on siirtynyt joka ilta. Lampun johtoon ei kukaan ole vielä kompastunut. Muutamalla teipin palasella sain sen kuriin niin, ettei se livahda ohi kulkijan varpaiden väliin.

En kuitenkaan vielä ole luovuttanut, vaikka lampun paikka on pientä nurinaa aiheuttanut. Jemmassa on matalampiakin lamppuja...

Rentouttavaa viikonloppua,
-Manni-

Lunta tulvillaan

Kaunista, mutta ehkä vähän vaarallistakin. Metsässä liikkujia on viime päivinä varoiteltu tykkylumesta ja sen alla painuvista puista. Paksun lumikerroksen alle peittyvät puut ovat kauniin näköisiä, mutta pakko myöntää, että lumen painosta huojuvien puiden natina ja pauke kuulostaa pelottavalta. Ei tee mieli kovin pitkään käyskennellä metsässä. Itse asiassa nuo kuvat eivät ole edes metsästä, vaan tiheään asutun omakotitaloalueen laidalta.

Tänä päivänä tuuli on ehkä keventänyt noidenkin puiden lumipeitettä, mutta lumipeite muuten on saanut vahvistusta. En kaipaa enää yhtään enempää lunta, kyllä tämä jo koko talveksi riittäisi. Tyttäristä nuorempi on ottanut kaiken ilon irti lumileikeistä, vanhempi odottaa jo lumen sulamista. Vielä saa odottaa, helmikuussa ollaan vasta menossa. Onneksi päivät ovat jo pitempään valoisia, pimein ja synkin aika on ohitettu.

Uutta viikkoa kohti ollaan menossa ja tiistaina onkin torttupäivä tiedossa...Runebergin päivä. Täydellisen tortun etsintä näyttää jälleen toivottomalta. Sen salaisuus on karvasmanteliöljyssä ja riittävässä kostutuksessa niin, että jälki jää lautaseen, kun tortun on syönyt siitä pois. Todennäköisesti joudun tyytymään siihen, mitä on tarjolla.

-Manni-

Punainen väistyköön

Muutama pieni punainen yksityiskohta sisustuksessa miellytti silmään vielä joulun jälkeenkin, mutta tänään päätin kuitenkin jo vaihtaa väriä. Vaikka ei kai punaisen tarvitse pelkästään jouluun kuulua. En ole osannut koskaan sisustaa punaisella värillä, paitsi pieninä ripauksina joulun aikaan, mutta eipä tuo hassummalta näyttäisi muulloinkaan. 

Tällä kertaa väri vaihtui luonnonläheisiin sävyihin. Ikkunan takaa näkyy luminen, valkoinen maisema, joten olkoon sisällä hieman enemmän väriä. Vaikka toisaalta tähän harmauden ja lumisateen keskelle olisi voinut tuoda hieman pirteämpiä värejä, mutta mennään nyt hetki näillä.

-Manni-

Joulun jälkeen

Joulu on kaunis muisto vain ja uuteen vuoteen ollaan jo tiukasti asetettu. Vuosiluvun 2019 kirjoittaminenkin sujuu jo yllättävän hyvin. Monella meistä se joulun muisto elää yhä vyötäröllä, niin kai vähän minullakin. On taas se aika vuodesta, kun elämäntaparemontteja tehdään. Joulun suklaaähkyn jälkeen mietin itsekin vedänkö itseni ketoosiin vai skarppaanko muuten vaan. Päätin skarpata sen verran, että markettien joulusuklaa alennushyllyt olen kiertänyt kauempaa. Vähän olen kyllä katsellut niitä rasioita, joita puoleen hintaan myydään, ihan vierotusoireita hillitsemään. Ostoskärryyn ne eivät kuitenkaan ole livahtaneet, onnittelut siitä itselleni.

Kuntosalijäsenyyksiä ja -kortteja myydään eniten vuodenvaihteessa ja salit pursuavat uuden vuoden lupauksia tehneitä hikisiä kinkun sulattelijoita. Itse sain punttien kalistelusta tarpeekseni jo vuosia sitten, vaikka se niin hyvää tekisikin. Nyt vuosien tauon jälkeen löysin uudelleen sauvakävelyn...vaikka en sauvojani löytänytkään. Miehen sauvat ovat tällä viikolla ajaneet asiansa, mutta omat, uudet sauvat ovat hankintalistalla. Hien saa pintaan kävelipä auratulla jalkakäytävällä tai metsäpoluilla. Meillä Suomessa sauvakävely mielletään usein vähän mummojen lajiksi ja itse asiassa tänä aamuna lenkillä käydessäni aika moni vastaantuleva mummo- ja ukki-ikäinen ihminen käveli sauvojen kanssa vastaan. Etelä-Euroopassa sauvakävelyä pidetään sporttisena lajina ja itse aion yhtyä tuohon ajattelutapaan ja painella menemään sauvat heiluen pitkin maita ja mantuja. 

-Manni-