Joulu on kaunis muisto vain ja uuteen vuoteen ollaan jo tiukasti asetettu. Vuosiluvun 2019 kirjoittaminenkin sujuu jo yllättävän hyvin. Monella meistä se joulun muisto elää yhä vyötäröllä, niin kai vähän minullakin. On taas se aika vuodesta, kun elämäntaparemontteja tehdään. Joulun suklaaähkyn jälkeen mietin itsekin vedänkö itseni ketoosiin vai skarppaanko muuten vaan. Päätin skarpata sen verran, että markettien joulusuklaa alennushyllyt olen kiertänyt kauempaa. Vähän olen kyllä katsellut niitä rasioita, joita puoleen hintaan myydään, ihan vierotusoireita hillitsemään. Ostoskärryyn ne eivät kuitenkaan ole livahtaneet, onnittelut siitä itselleni.
Kuntosalijäsenyyksiä ja -kortteja myydään eniten vuodenvaihteessa ja salit pursuavat uuden vuoden lupauksia tehneitä hikisiä kinkun sulattelijoita. Itse sain punttien kalistelusta tarpeekseni jo vuosia sitten, vaikka se niin hyvää tekisikin. Nyt vuosien tauon jälkeen löysin uudelleen sauvakävelyn...vaikka en sauvojani löytänytkään. Miehen sauvat ovat tällä viikolla ajaneet asiansa, mutta omat, uudet sauvat ovat hankintalistalla. Hien saa pintaan kävelipä auratulla jalkakäytävällä tai metsäpoluilla. Meillä Suomessa sauvakävely mielletään usein vähän mummojen lajiksi ja itse asiassa tänä aamuna lenkillä käydessäni aika moni vastaantuleva mummo- ja ukki-ikäinen ihminen käveli sauvojen kanssa vastaan. Etelä-Euroopassa sauvakävelyä pidetään sporttisena lajina ja itse aion yhtyä tuohon ajattelutapaan ja painella menemään sauvat heiluen pitkin maita ja mantuja.
-Manni-
