Kaunista, mutta ehkä vähän vaarallistakin. Metsässä liikkujia on viime päivinä varoiteltu tykkylumesta ja sen alla painuvista puista. Paksun lumikerroksen alle peittyvät puut ovat kauniin näköisiä, mutta pakko myöntää, että lumen painosta huojuvien puiden natina ja pauke kuulostaa pelottavalta. Ei tee mieli kovin pitkään käyskennellä metsässä. Itse asiassa nuo kuvat eivät ole edes metsästä, vaan tiheään asutun omakotitaloalueen laidalta.
Tänä päivänä tuuli on ehkä keventänyt noidenkin puiden lumipeitettä, mutta lumipeite muuten on saanut vahvistusta. En kaipaa enää yhtään enempää lunta, kyllä tämä jo koko talveksi riittäisi. Tyttäristä nuorempi on ottanut kaiken ilon irti lumileikeistä, vanhempi odottaa jo lumen sulamista. Vielä saa odottaa, helmikuussa ollaan vasta menossa. Onneksi päivät ovat jo pitempään valoisia, pimein ja synkin aika on ohitettu.
Uutta viikkoa kohti ollaan menossa ja tiistaina onkin torttupäivä tiedossa...Runebergin päivä. Täydellisen tortun etsintä näyttää jälleen toivottomalta. Sen salaisuus on karvasmanteliöljyssä ja riittävässä kostutuksessa niin, että jälki jää lautaseen, kun tortun on syönyt siitä pois. Todennäköisesti joudun tyytymään siihen, mitä on tarjolla.
-Manni-
