Vietettiin perheen kanssa pidennettyä viikonloppua Helsingissä. Mitään suurempia suunnitelmia ei viikonlopulle tehty, vaan tarkoituksena oli päästä hetkeksi pois tutuista ympyröistä, käyskennellä pitkin Helsingin katuja, tehdä ostoksia ja syödä hyvin. Iltaisin puhelimien askelmittarit näyttivät muhkeita lukemia ja oli ihana päästä hotellin saunaan rentouttamaan kävelystä väsyneitä jalkoja.
Perjantaina ja sunnuntaina sää suosi kadun tallaajia, mutta lauantain tihkusateessa askeleet tulivat lähinnä kaupasta toiseen kulkiessa. Edes kova tuuli ei saanut miestä ja vanhempaa tytärtä pysymään maan pinnalla, vaan he suuntasivat kauppatorin maailmanpyörään katselemaan maisemia minun ja nuoremman neidin jäädessä alas jännittämään heidän puolestaan. Sunnuntaina aamukävelyn lomassa käytiin katsastamassa uusi hieno kirjasto Oodi, eikä suinkaan oltu ainoita turisteja. Upea kirjasto! Ja mikä ympäristö opiskeluun, lainaamiseen, lueskeluun...
Herkuttelu ja hyvä ruoka ovat oleellinen osa rentouttavaa viikonloppumatkaa. Viime keväisen Milanon matkan aikana ihmettelin italialaisten melko kehnoa englanninkielen taitoa, mutta nyt tällä kotimaan reissulla ihmettelin kahviloiden ja ravintoloiden englanninkielisiä ruokalistoja ja tilauksen tekemisen toimintaohjeita. Kuulin, että se on trendikästä, mutta olen toista mieltä. Vaikka Helsingissä onkin kansainvälistä tunnelmaa, niin minkä ihmeen vuoksi suomalaisuus ja suomenkieli pyritään piilottamaan. Meillä on upeita maailmallakin arvostettuja brändejä ja arkkitehtuuria vaikkapa Oodin muodossa, joista voimme olla ylpeitä. Miksipä emme olisi ylpeitä myös omasta kielestä ja kulttuurista.
-Manni-
