Kevät ja alkukesä on vuoden parasta aikaa. Luonto on vielä vaaleanvihreä, osa kasvillisuudesta on vasta työntymässä maasta esiin ja rullautumassa auki, kukat availevat nuppujaan ja kesä on vielä edessäpäin. Varsinkin hyvällä säällä on suorastaan synti olla sisätiloissa. Sen kyllä meillä huomaa kasvavasta pyykkikasasta ja tiskikoneeseen kertyvistä astioista. Sisällä ei malttaisi käydä, kun nukkumassa, joten huolto jää vähän hunningolle.
Viikonloppuna huomasin itsestäni aika huvittavan asian. Jonkinlainen alkukesän höperyys iskee aina auringon alkaessa lämmittämään jo heti aamusta. Parisen vuotta sitten aamuauringon puolelle ja keittiömme ikkunan alle nikkaroitiin pieni terassi, joka on nimenomaan aamukahvittelua varten. Viikonloppuna tuskin maltoin nukkua, kun jo aamuyöstä heräilin, katsoin kelloa ja odottelin aamua ja kahvihetkeäni terassilla...kesän ensimmäisiä aamukahveja ulkosalla. Pienestä sen ilon voi saada elämäänsä, aamukahvista aurinkoisella terassilla kuulostellen samalla, kun naapurusto alkaa heräillä.
Sunnuntaiaamuna kävimme koko perheen voimin luontopolulla katselemassa, kuulostelemassa ja haistelemassa kesäistä luontoa. Yöllisen sateen jäljiltä metsä oli kostea ja raikas. Edellisen kerran sama luontopolku käveltiin syys- tai lokakuussa ja silloin jo päätettiin, että ensi kerran tullaan alkukesästä, kun luonto on vehreänä. Polun varrella näyttikin aivan erilaiselta kuin syksyllä. Jokaiseen päivään pitäisi sisältyä pieni luontopolku. Mikäpä olisi sen parempaa palautumista työpäivän jälkeen, kun kävellä kotiin metsäpolkua pitkin, lintujen pitäessä konserttiaan puiden oksilla. Kuinkahan moni nappikuulokkeet korvillaan kulkeva asfalttiviidakon tallaaja olisi valmis vaihtamaan työ- tai koulumatkansa rentouttavalle metsäpolulle...
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti