Tonttu tuli taloon

Syksy on mennyt nopeasti, joulu lähestyy ja huomenna avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Joulukalenterit ostettiin jo hyvissä ajoin ja huomisaamua odotetaan ainakin meillä jo hartaasti. Molempien lasten huoneissa roikkuu myös joulusukat siltä varalta, että tonttu sattuisi jonakin yönä sujauttamaan niihin jonkun yllätyksen. Vaikka lapset kasvavat, säilyy joulun odotukseen liittyvä jännitys ja lapsenmielisyys.

Jouluisen tunnelman luomiseen kotona en juurikaan punapukuisia tonttuja käytä, mutta tämä vuosia sitten meille tiensä löytänyt tonttutyttö on meidän huushollista paikkansa lunastanut. Tänä vuonna tontun paikka löytyi keittiöstä lieden yläpuolelta. Saas nähdä onko tonttuparan töppöset pian ruuan roiskeista sotkussa.

 

Aikaisempina vuosina olen alkanut fiilistelemään joulua jo hyvissä ajoin marraskuun alkupuolella mm. glögiä piparin ja homejuuston kera maistellen. Viime vuonna joulun odotus tuntui pitkältä, ehkä juuri siksi, että aloitin sen odottamisen vähän liian varhain. Nyt olen sitä tietoisesti lykännyt, mutta toisaalta en ole edes vielä joulunodotus fiilikseen päässytkään. Ehkä tulevan viikonlopun matka keskiseen Suomeen ja Jyväskylän Paviljongin joulumarkkinat saavat herätettyä uinuvan joulufiilikseni. Jos ei, niin pitää jo olla huolissaan.

-Manni-

Talven ihmemaa

Viikonlopun aikana saatiin reippaasti lunta ja ulkona näyttää ihan talven ihmemaalta. Illan hämärtyessä käytiin tyttären kanssa kävelyllä ihastelemassa lumisia maisemia ja lumikerroksen alle hautautuneita puita ja pensaita valoineen. Toivottavasti saadaan ensi viikoksi pikkupakkasta, jotta lumi ei sulaisi pois.

Pimeässä, lumista polkua tarpoessa vierellä olevan sulan järven liplatus kuulosti lähes aavemaiselta. Rannalla talviteloilleen laitetut veneet kumpuilivat vieri vieressä lumen verhoiltua veneet valkoisiksi. Läheisessä leikkipuistossa pikkupojat maistelivat lunta pensaiden oksilta ja talojen pihoilla lumilyhdyt hohtivat illan pimeydessä. Pulkat, liukurit ja potkurit olivat ilmestyneet pihoille, mutta jääneet jo talojen seinustoille odottelemaan huomista pienempien siirryttyä sisälle iltapuuhiin. Joka puolella näkyi jälkiä lumessa liikkumisesta, sillä lumiaurat eivät olleet vielä ehtineet töihin, ehkä sitten huomenna, arjen tullen.

 

-Manni-

Joulua kohti

 

Menneenä viikonloppuna joulukautta avattiin jo kauppakeskuksissa ympäri Suomen ja tulevana viikonloppuna sitä jatketaan, kunhan Black fridaysta on selvitty. Minkähän ihmeen vuoksi jotkut myymäläketjut ovat päättäneet venyttää tuon jenkeistä Suomeen rantautuneen alennusmyyntipäivän koko viikon mittaiseksi, pilaten koko päivän idean. Tosin loppuhuipennus on perjantaina, jolloin asiakkaita houkutellaan huikeilla tarjouksilla. Meillä ei kuitenkaan vietetä (ainakaan vielä) kiitospäivää, joka on torstaina Black fridayta edeltävästi. Mutta takaisin jouluun... jonka lähestyminen näkyy jo vahvasti ympärillämme. Eilen kukkakaupassa käydessäni hämmästelin asiakasta, joka toi suuria koreja mukanaan ja suunnitteli myyjän kanssa niihin jouluisia asetelmia. Nyt jo! Ilmeisesti pikkujouluja varten. 

 

Viime päivinä olen jo hypistellyt vähän joulukoristeita, kaivanut esiin vanhat joululehdet ja poltellut kynttilöitä hämärän tullen. Myös jouluvaloja olen ripustellut ikkunoihin ja kynttelikön nostin kaapin päältä ikkunalle. Onkohan tämä liian aikaista...havaintojeni mukaan en kuitenkaan ollut edes ensimmäisten joukossa.  

 

 

Sunnuntaina Pentikin myymälässä käydessäni nappasin joulukuvaston mukaani. Jälleen kerran ihanan jouluinen lehtinen, joka on tullut luettua jo moneen kertaan kannesta kanteen. Vaikka lehtinen onkin täynnä ihania uutuuksia, se antaa myös ideoita jouluiseen sisustamiseen ja kattaukseen jo aikaisemmin kotiin hankituilla tekstiileillä, sisustusesineillä ja astioilla. 

 

Jostain lukeneena sinisen ja vihreän mainittiin olevan tulevan joulun trendivärit. Pentik ainakin luottaa vuodesta toiseen punaisen ja valkoisen liittoon vihreää unohtamatta. Niin aina minäkin, vaikka muuta ensin suunnittelisinkin.

-Manni-

Uutta elämää

Syksyinen synkkyys jatkuu ja sade ropisee ikkunalautaan. Viikko sitten siirsin keväällä hankkimani kultapalmun ja palmuvehkan valoisampaan paikkaan keittiön ruokailutilaan suuren kattoikkunan alle. Varsinkin tähän aikaan vuodesta sitä kiittelee 1970 -luvun  arkkitehtuuria ja tasaisella katolla kohoavaa kupolia, joka tuo lisävaloa hämäriin sisätiloihin. Useampana syksynä olen ajatellut verhota kattoikkunan kupolin valoverkolla, jolloin se olisi kuin tähtitaivas keittiön pöydän yläpuolella. Toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen tasolle, mutta ehkä tänä syksynä...

Aamulla jääkapille mennessäni huomasin jotain, mitä en tähän aikaan vuodesta edes uskonut näkeväni. Palmuvehkani rullaa uutta elämää paksujen lehtiensä lomasta! Mieheltäni saan kuulla usein  naljailua viherpeukalon taidoistani, mutta jälleen kerran herra saa hämmästellä aikaansaannoksiani. Tosin taitaa tuo vehka olla niitä helppohoitoisimpia viherkasveja, mutta eipä hänen sitä tarvitse tietää.

 

Näkymä ikkunasta ulos on jotenkin lohduton ja karu kaiken vihreän  jo lakastuttua, mutta onneksi sisätiloissa vihertää ja uutta elämää nousee esiin näin pimeänä vuodenaikanakin. Toivottavasti viherkasvini jaksavat sinnitellä pimeän talven yli ja eihän tässä loppujen lopuksi kauan tarvitse odotella, kun päivän valoisa aika alkaa jälleen lisääntyä minuutti minuutilta.

 

Elinvoimaisin terveisin

Manni

Synkkää ja pimeää

Synkkä ja pimeä vuodenaika iski taas niskaan koko voimallaan ja taannoinen kellojen kääntäminen talviaikaan vaan pahensi tilannetta. Iltaisin takapuoli painaa nojatuoliin montun, eikä siitä meinaa päästä ylös. Hyggeily on siitä melko kaukana, koska kynttilät ovat sytyttämättä (paitsi kuvassa), kirja lojuu pöydällä aloittamatta, eikä olo tunnu hyggemäisen mukavalta. Ainoa asia, mikä pitää pienessä liikkeessä on eteinen. En tiedä kuka tai mikä siihen kantaa kuraa ja hiekkaa, mutta sen joka päiväinen "lapiointi" kuuluu jo iltarutiineihin.

 

Onneksi telkkarissa on nykypäivänä värit ja kanaviakin valittavana enemmän kuin lapsuudessani. Kaukosäätimellä telkkaria kohti osoitellessa voi valita kanavan, missä näkyy auringonpaistetta ja hiekkarantoja. Kyllä tähän aikaan vuodesta jokaisen suomalaisen pitäisi päästä aurinkolomalle. Kirkasvalolamppu, saatikka telkkarissa nähty auringonpaiste eivät korvaa aitoa auringonpaistetta ja lämpöä.

 

Moni valittelee makeanhimon yltyvän huippuunsa tähän aikaan vuodesta ja kauppareissulla tulee piipahdettua karkkihyllyllä tavanomaista useammin. Joulusuklaiden ilmestyttyä kauppoihin valikoimaa makeannälän sammuttamiseen on runsaasti. Ainakin meillä naisilla se makeannälkä sammuu, tai siirtyy vähän eteenpäin, suklaalla. Siihen ei käykään mikään terveellinen tumma- tai raakasuklaa, vaan kunnon maitosuklaa. So what! Antaa mennä vaan ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Jos se on parasta lääkettä synkästä ja pimeästä vuodenajasta selviytymiseen, niin ei se ole keneltäkään pois. Kevennellään sitten taas keväällä, kun aurinko paistaa ja mieli virkistyy. 

 

Mukavaa synkkää viikonloppua!

-Manni-