Äipän oma loma

Odotettu talviloma on aluillaan ja aurinkoinen viikko on luvassa. Tällä kertaa vietän lomani yksin, sillä lasten hiihtoloma alkaa vasta parin viikon päästä ja miehellä ei ole nyt talvella lomaa laisinkaan. Ihmettely sikseen. Aina ei ole mahdollista lomailla muun perheen kanssa, vaan välillä mahdollisuus on annettava myös työkavereille. Itse asiassa koulujen lomaviikot ovat karmeinta loma-aikaa ja mieluiten lomailisin aina silloin, kun koululaiset eivät lomaile. Omien lasteni vuoksi en toki näin tee.

Parina edellisenä talvena olen viettänyt lasten kanssa hiihtolomaa ja vaikka kuinka luulet olevasi aamulla ensimmäisenä kylpylän oven kahvassa, on siellä jo jono ulos saakka tai elokuvateatterissa et kuule muuta kuin karkkipussien armotonta rapinaa istuessasi täpötäydessä katsomossa lasten leffassa. Viime talven hiihtolomalla hiihdeltiin lasten kanssa muutaman kerran kaakaot reppuun pakattuna. Ladulla ei ollut ruuhkaa. Jokunen eläkeläinen hiihteli aina vastaan, mutta hiihtolomalaiset puuttuivat laduilta kokonaan.

Tällä lomalla teen, mitä huvittaa. Lapsille ei tarvitse järjestää sirkushuveja, eikä toisaalta kuunnella heidän kinasteluakaan. Aamuisin vilkuttelen ovella, kun lapset lähtevät koulutielle ja mies töihin, sen jälkeen alkaa leppoisa lomapäivä. Lapset eivät ole suurempaa pettymystä tuoneet esiin, vaikka me vanhemmat emme lomailekaan heidän kanssaan samaan aikaan. Päinvastoin he ovat mielissään siitä, kun ensi viikolla äiti on kotona, kun he palaavat koulusta.  

-Manni-

Pikku hortensia

Tämän aamuisella kauppareissulla pysähdyin ihmettelemään marketin kukkatarjonnan runsautta ja varsinkin sekä isommat että pienemmät hortensiat loistivat useissa väreissä. En kyennyt ohittamaan kukkapöytää ottamatta siitä jotain mukaan. Siinäpä se ongelma olikin. Hortensia on yksi lempikukistani, joten "merkki" oli valittu, mutta entäs koko ja väri. Muu perhe jo kärsimättömänä odotteli, kun pyörittelin kukkia käsissäni, palautin tiskiin, otin toisen värisen ja taas sama uudelleen. Lopulta pieni ja sievä valkoinen valikoitui mukaan.

Koristakoon pieni valkoinen hortensia nyt talvista olohuonetta. Kevättä kohti mentäessä marketin kukkapöydältä tarttuu mukaan ehkä värikkäämpiäkin yksilöitä, kuten aikaisempinakin vuosina. 

Viikonloppu terveisin,

Manni

Paikkansa löytäneet taulut

Joskus huonekalujen, taulujen ja sisustusesineiden paikkansa löytyminen kestää kauan. Sohva on saattanut olla samalla paikalla vuosikausia, kunnes sen siirtäessään toiseen paikkaan hoksaa, että siirto olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Noin viisi vuotta sitten muutimme nykyiseen asuntoomme ja edelleen kaapeissa on tauluja ja sisustusesineitä, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa nykyisessä kodissamme. Toki mieltymyksetkin muuttuvat ajan myötä ja välillä sitä ihmettelee, mitä kaikkea roinaa on tullut haalittua.

Eilen työpäivän jälkeen keittiön pöydän ääressä kahvia hörppiessäni katselin olohuoneen nurkkaan ja mietin, miksi peitän ikkunan vierellä olevan seinän verholla. Aina uusia verhoja hankkiessani olen automaattisesti ajatellut tarvitsevani kaksi verhoa vierekkäin, jotta seinä ikkunan viereltä peittyy. Siinä istuskellessani silmiini alkoi piirtyä kuva seinästä, jota ei peitä verho, vaan sitä koristavat taulut. Kahvi sai jäädä, kun muistin kaapin kätköissä olevan kolme pientä ulkomaan matkoilta ostamaani taulua. Ei muuta, kun naulaa seinään ja taulut paikoilleen. Viisi vuotta nämä taulut odottivat sopivan paikan löytymistä, mutta ehkä se nyt löytyi. Ja jos taulut alkavat häiritä silmää, niin verho vaan eteen.

Saas nähdä millainen sisustusoivallus on seuraavaksi odotettavissa. Onhan niitä oivalluksia ollut, osa on mennyt yhtä nopeasti kuin on tullutkin ja osa on tullut jäädäkseen. Seuraavaa oivallusta odotellessa,

-Manni-