Odotettu talviloma on aluillaan ja aurinkoinen viikko on luvassa. Tällä kertaa vietän lomani yksin, sillä lasten hiihtoloma alkaa vasta parin viikon päästä ja miehellä ei ole nyt talvella lomaa laisinkaan. Ihmettely sikseen. Aina ei ole mahdollista lomailla muun perheen kanssa, vaan välillä mahdollisuus on annettava myös työkavereille. Itse asiassa koulujen lomaviikot ovat karmeinta loma-aikaa ja mieluiten lomailisin aina silloin, kun koululaiset eivät lomaile. Omien lasteni vuoksi en toki näin tee.
Parina edellisenä talvena olen viettänyt lasten kanssa hiihtolomaa ja vaikka kuinka luulet olevasi aamulla ensimmäisenä kylpylän oven kahvassa, on siellä jo jono ulos saakka tai elokuvateatterissa et kuule muuta kuin karkkipussien armotonta rapinaa istuessasi täpötäydessä katsomossa lasten leffassa. Viime talven hiihtolomalla hiihdeltiin lasten kanssa muutaman kerran kaakaot reppuun pakattuna. Ladulla ei ollut ruuhkaa. Jokunen eläkeläinen hiihteli aina vastaan, mutta hiihtolomalaiset puuttuivat laduilta kokonaan.
Tällä lomalla teen, mitä huvittaa. Lapsille ei tarvitse järjestää sirkushuveja, eikä toisaalta kuunnella heidän kinasteluakaan. Aamuisin vilkuttelen ovella, kun lapset lähtevät koulutielle ja mies töihin, sen jälkeen alkaa leppoisa lomapäivä. Lapset eivät ole suurempaa pettymystä tuoneet esiin, vaikka me vanhemmat emme lomailekaan heidän kanssaan samaan aikaan. Päinvastoin he ovat mielissään siitä, kun ensi viikolla äiti on kotona, kun he palaavat koulusta.
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti