Vegeilyä

Viikon verran vegeilyä on takana ja melko kivuttomasti on mennyt. Vegeily on helppoa kotioloissa, mutta haasteita tulee vastaan matkustaessa, ulkona syödessä tai kyläillessä. Alkuviikon työmatka Helsingissä ei mennyt ihan sata prosenttisesti vegaaniin tyyliin. Tarjottu lounas oli kyllä kasvisruokaa, mutta en viitsinyt tarkemmin ravintosisältöjä kysellä. Junan ravintolavaunussa olisi voinut vegeillä sipsi-kalja linjalla, mutta valitsin  kuitenkin juusto-reissarin. Tyttären kotitalousläksynä oli valmistaa marjapiirakka koulusta annetun reseptin mukaan ja vanhempien piti arvioida mm. maku ja rakenne. Mitenkäs tuosta nyt voi kieltäytyä, kun kerran opettaja käskee. Eli ei ihan täydellisesti onnistunut vegeviikko, mutta hyvin kuitenkin. 

Vaikeinta on ehkä ollut luopua juustosta, muuten ei ole tehnyt tiukkaakaan. Ruokia ollaan valmistettu itse, mutta myös marketin eineksiä ollaan välillä ruokapöytään valittu. Yllättävintä on ollut ehkä se, että kauppojen salaateissa on pääsääntöisesti kalaa, kanaa, juustoa tai lihaa mukana ja valmiskeitoissa on kermaa. Nyt niitä ei ole tullutkaan ostettua töihin evääksi.

Se vaara vegeilyssä piilee, että kun jättää eläinperäiset tuotteet pois, niin antaa itselleen luvan herkutella ehkä aikaisempaa enemmän tai useammin. Pääsiäistä odotellessa on jo tullut syötyä parit Mignon munat sekä mämmiä vaniljaisella kaurakermalla. Ensimmäisen viikon perusteella voi sanoa vegeilijän ruokakassin hinnan olevan sekaruokailijan ruokakassia kalliimman. Ehkä sekin tasoittuu ajan myötä, kun pääsee vegeilyyn paremmin sisään. Mutta vegaaniruoka ei kyllä ole ollenkaan tylsää ja kauppojen valikoimat ovat nykypäivän vegeilijälle jo runsaat. Monista tutuista tuotteista löytyy vastaava tuote myös vegaanina, kuten riisipiirakoista tai majoneesista.

Mielenkiinnolla odotan, onko vegeilyllä mitään vaikutusta painoon tai varsinkin ihon kuntoon. Kasvojen iholle vaan näppyjä edelleen ilmaantuu, vaikka plussia 40 perään tuli jälleen yksi. Uusi vegeviikko alkaa ja ollaan jo mietitty pääsiäispyhien ruokia. Voi olla, että silloin tehdään pieniä syrjähyppyjä vegeilystä, mutta pääsääntöisesti silloinkin katetaan pöytään vegaanisia ruokia ja herkkuja.

-Manni-

"Supermama"

Tiedättekö sellaisen äitityypin, joka kasvattaa lapsensa taloyhtiön hiekkalaatikolla ja tietää naapureitten asiat paremmin kuin naapurit itse. Tämä äiti, jota voidaan tässä kutsua Supermamaksi, on kotona hoitamassa lapsiaan ainakin niin kauan, kuin nuorimmainenkin täyttää kolme vuotta. Supermama asuu perheineen rivi- tai pienkerrostalossa ja on taloyhtiössä suhteellisen uusi asukas. Kuitenkin hän tuntee naapurinsa paremmin, kuin moni talossa pitempään asunut. Hän on saattanut muuttaa perheineen toiselta paikkakunnalta miehen työn vuoksi. Supermaman mies tekee pitkiä työpäiviä tai on vaihtoehtoisesti reissutyössä. Supermama on mahdollisesti hoito-, sosiaali- tai kaupallisen koulutuksen saanut, eikä hänellä ole vakituista työpaikkaa, vaan hän on tehnyt pätkätöitä ennen ensimmäisen lapsen syntymää.

Supermama on lastensa kanssa aamusta iltaan ulkona, satoi tai paistoi. Hän tietää milloin kukin naapuri lähtee töihin ja milloin sieltä palaa. Hän tietää, missä itse kukin on työssä ja missä naapureitten lapset ovat päivähoidossa tai missä isommat lapset opiskelevat. Supermamalla itsellään ei ole mitään kiirettä, eikä haluakaan töihin. Hän nauttii täysillä kotiäitiydestään niin kauan, kuin se on mahdollista. Supermama tietää milloin naapurit ovat lomalla ja missä he lomansa viettävät. Supermama seuraa silmä tarkkana, millaisia ostoskasseja koteihin kannetaan, joskus kassien sisällönkin paljastuttua hänelle. Myöskään naapureitten vieraat tai juhlat eivät jää Supermamalta huomaamatta. Supermamalle ei kannata kertoa asioitaan, jos ei halua koko naapuruston tietävän niistä. Yllätykseksesi hän kyllä tietää varsin paljon asioistasi!

Supermama tuntee asumalähiön kaikki kotiäidit ja poistuu omasta pihastaan arkiaamuisin läheiseen leikkipuistoon, avoimeen päiväkotiin, perhekahvilaan tai vastaavaan. Hän verkostoituu aktiivisesti muiden äitien kanssa ja tuntee kotikaupungin lapsiperheiden palvelut kuin omat taskunsa. Nykypäivän Supermama on lasten päiväunien aikaan aktiivinen somessa, missä hän vaihtaa ajatuksiaan muiden äitien kanssa muksuopista ja muista lastenkasvatusmetodeista. Hänellä on paljon tuttuja, mutta ystävät ovat jääneet edelliselle kotipaikkakunnalle. 

Supermamalle lasten ja kodin hoito on sekä työ että harrastus, eikä hän juurikaan poistu kotoa omille menoilleen. Hän ei käy jumpassa, kuntosalilla tai lenkkeilemässä. Jos hän lähtee käymään shoppailemassa, niin kotiin palatessaan ostoskasseista löytyy lapsille uusia vaatteita. Omaa aikaa Supermama ottaa lähtiessään kotikutsuille, kuten esimerkiksi Tupperwaren tai lastenvaatekutsuille. Myös Baby shower kutsut ovat hänelle tuttuja ja laajan äitiverkoston vuoksi toistuvia.

Supermama laittaa lapset illalla nukkumaan jo klo 19 aikaan, tosin kesällä valoisan aikaan voi mennä kahdeksaan, eikä hän ollenkaan ymmärrä äitejä, joiden lapset nukkuvat vain kymmenen tuntia yössä! Supermaman lapset nukkuvat 12 tuntia. 

Supermama ei viitsi kovin usein päivittää vaatekaappiaan, eikä meikkipussikaan ole uusiutunut vuosiin. Supermaman koti on sisustettu lasten ehdoilla, eikä sitä tarvitse edes kovin usein siivota, koska Supermama viettää päivät lasten kanssa hiekkalaatikolla. Pyykkikone jauhaa puolestaan joka ilta lasten jo käytyä nukkumaan ja Supermaman viettäessä laatuaikaa puolisonsa kanssa... tai karkkipussin.

Supermammoja on joka puolella. Olen törmännyt heihin leikkipuistossa ja omassa naapurustossani. Supermama on itse asiassa aika herttainen pakkaus, eikä hänessä ole mitään pahaa. Kuitenkin olen aina pitänyt tämän äitityypin edustajiin hieman etäisyyttä, tuntenut oloni ehkä hieman epämiellyttäväksi heidän seurassaan ja varonut puhumasta henkilökohtaisia asioitani heille. Heidän kanssaan ei ole löytynyt muuta yhteistä puhuttavaa kuin lapset tai naapurit. 

Nykyisin pystyn hyvin väistelemään Supermammoja, koska lapset ovat jo isoja, eikä minun tarvitse notkua enää leikkipuistoissa tai istua taloyhtiön hiekkalaatikon reunalla. Iltapäivällä töistä palatessani ja pikaisesti tervehdittyäni tunnen Supermaman silmät selässäni. Kotona touhutessani näen ikkunasta kuinka Supermama istuu hiekkalaatikon reunalla seuraten töistä palaavia. Joku ehkä antautuu juttusille, toiset taas kiiruhtavat koteihinsa. Supermamakin poistuu hetkeksi ruokkimaan lapsiaan, mutta palaa pian taas istumaan iltaa hiekkalaatikolle.

-Manni-

Lihaton vuosi

Viime vuoden laskiaisen aikaan ryhdyttiin miehen kanssa päähänpistosta viettämään lihatonta elämää ja jätettiin ruokavaliosta pois myös siipikarja. Lihan syöntiä oltiin tuohon mennessä vähennetty reippaasti muutenkin, mutta tuon päätöksen jälkeen ruokavalioon jätettiin kasvikset, maitotuotteet, kala ja muna. Totaalikieltäytyjiksi emme suinkaan ryhtyneet ja liha-/kanaruokaa on tullut vuoden aikana syötyä ehkä noin kymmenen kertaa. Appivanhempien valmistamasta hirvipaistista ja äidin leivinuunissa tekemästä makaronilaatikosta emme ole edes kohteliaisuussyistä kieltäytyneet. Nykyisin meidän molempien vanhemmat ovat kuitenkin jo hengessä mukana ja kyläillessämme meidät "ruokavammaiset" on huomioitu kalasta valmistetuilla ruuilla.

Liharuokia ei ole edes tehnyt mieli ja viime kesäkuussa Malagan lentokentällä syöty Burger Kingin Whopperi maistui suorastaan pahalle. Makkaroita ei olla grillailtu ja pitsoista pelkkää tomaattikastiketta ja juustoa sisältävä ja runsaalla rucolalla päällystetty pitsa on myös tyttärien mielestä ihan paras. Lapset tosin syövät sekaruokaa, mutta kasvisten syönti on myös heillä lisääntynyt huomattavasti.

Lieneekö syynä elämän helppous, tylsyys vai itsensä haastamisen tarve, sillä yllätyksekseni mies ehdotti muutaman viikon vegaanihaastetta eli nyt jättäisimme ruokavaliosta pois myös sen kalan, munan ja maitotuotteetkin. Siitä pisteet isännälle, että oma terveys kiinnostaa ja tällaisiin haasteisiin hän on valmis tarttumaan. Minä olen toki  myös aina valmis uusiin haasteisiin ja mielelläni otan tämänkin vastaan. En aio kuitenkaan ryhtyä kauppareissulla syynäämään joka ainoaa tuoteselostetta eli jos jossain on käytetty liivatetta tai muuta vastaavaa eläinperäistä, niin olkoot vaan. Ostoskärryyn valikoituu nyt kuitenkin pelkästään nyhtökauraa, soijatuotteita, härkäpapurouhetta jne. Nykyisin kauppojen valikoima on niin laaja ja monipuolinen, ettei ostoksia tarvitse rajoittaa vain hedelmä-vihannes osastolle.

Tämänkään haasteen aikana en aio tehdä elämääni liian vaikeaksi ja jos kylässä tarjotaan kinkkupiirakkaa tai rahkapullaa, niin en siitä kieltäydy. Kotiin ei kuitenkaan osteta rahkaa tai savulohta...paitsi lapsille, jotka huvittuneina seuraavat vierestä meidän aikuisten hömpötyksiä, kuten he asian ilmaisevat.

Vihrein loppuviikon terveisin

-Manni-

Hempeitä värejä

Eilinen piipahdus Pentikin myymälässä sai taas sisustuspuuskan aikaiseksi ja musta-valkoinen ilme olohuoneessa sai seurakseen hempeitä värejä. Käynti myymälässä ei läheskään aina tarkoita sitä, että ostaisin jotain, vaan usein käyn "hankkimassa" sieltä ideoita sisustamiseen. Siinä mielessä en ole paras mahdollinen asiakas, mutta paljon olen ostanutkin, joten suotakoon minulle myös inspiraatioiden hakeminen katselemalla ihanuuksia.

Paukkupakkasten hellittäessä toivo alkoi jo elää keväästä, mutta ilmeisesti ensi viikolla saadaan vielä kärvistellä kirpeässä pakkassäässä ja lisää luntakin on luvassa. Mutta kyllä se kevät tulee ja parin viikon kuluttua ollaan jo siirrytty kesäaikaan.

Hempein sisustusterveisin
-Manni-

Keväisen keltaiset ruusut

Aurinkoiset päivät, lisääntyvä valo ja maaliskuulle siirtyminen innoittivat viime lauantaina ostamaan keväisen keltaisen ja hennosti tuoksuvan ruusukimpun...tai kaksi, jos ihan tarkkoja ollaan. Tumman puhuvasta ruukusta sai jouluinen istutus väistyä, josta ei tosin ollut jäljellä, kuin sypressi sammaleen keskellä.

Olen aika arka ostamaan ruusuja, koska aina ne alkavat nuokkua jo parin päivän kuluttua ja nyt pyysinkin vinkkejä kukkakauppiaalta ruusujen hoitamiseen. No eipä sieltä mitään uutta tullut, kaikki hänen mainitsemansa konstit on käytetty ennenkin.

Kaupalta kotiin palattuani leikkasin veitsellä varsiin uutta imupintaa, laitoin ruusut haaleaan veteen virkisteen kanssa, katsoin, ettei kukkasten lehtiä lillu vedessä ja tarkkailin veden riittävyyttä useamman kerran päivässä. Vielä sunnuntai iltapäivänä ruusut näyttivät tältä, kaikki virkeitä ja elinvoimaisia. Maanantainakin ne näyttivät ihan yhtä virkeiltä. Tänä aamuna tarkkailin ruusujani ja ihan hyvältä näyttivät. Lisäsin hieman haaleaa vettä maljakkoon ennen töihin lähtöä, mutta iltapäivällä...

...töistä palattuani lähes jokainen ruusu nuokkui velttona. Googlesta löytyy konstit monet ruusujen elvyttämiseen ja ei kun ruusujen kimppuun. Veitsellä uutta imupintaa ja koko kimppu ämpäriin lämpimään veteen pariksi tunniksi. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin onnistumisprosentti elvytyksen suhteen ei ollut kovin hyvä. Jälleen kerran jouduin pettymään, etten ponnisteluistani huolimatta onnistunut pitämään ruusujani elinvoimaisina paria vuorokautta kauempaa. Siitäkö se nyt sitten jää kiinni, ettei minulla ole viileää paikkaa, mihin ruusut saisi vietyä yöksi? Tiedä häntä, mutta nyt jää taas ruusut toistaiseksi kauppaan! Eivät ne tälläkään kertaa jaksaneet montaa päivää ilahduttaa.

-Manni-