perjantai 16. maaliskuuta 2018

Lihaton vuosi


Viime vuoden laskiaisen aikaan ryhdyttiin miehen kanssa päähänpistosta viettämään lihatonta elämää ja jätettiin ruokavaliosta pois myös siipikarja. Lihan syöntiä oltiin tuohon mennessä vähennetty reippaasti muutenkin, mutta tuon päätöksen jälkeen ruokavalioon jätettiin kasvikset, maitotuotteet, kala ja muna. Totaalikieltäytyjiksi emme suinkaan ryhtyneet ja liha-/kanaruokaa on tullut vuoden aikana syötyä ehkä noin kymmenen kertaa. Appivanhempien valmistamasta hirvipaistista ja äidin leivinuunissa tekemästä makaronilaatikosta emme ole edes kohteliaisuussyistä kieltäytyneet. Nykyisin meidän molempien vanhemmat ovat kuitenkin jo hengessä mukana ja kyläillessämme meidät "ruokavammaiset" on huomioitu kalasta valmistetuilla ruuilla.

Liharuokia ei ole edes tehnyt mieli ja viime kesäkuussa Malagan lentokentällä syöty Burger Kingin Whopperi maistui suorastaan pahalle. Makkaroita ei olla grillailtu ja pitsoista pelkkää tomaattikastiketta ja juustoa sisältävä ja runsaalla rucolalla päällystetty pitsa on myös tyttärien mielestä ihan paras. Lapset tosin syövät sekaruokaa, mutta kasvisten syönti on myös heillä lisääntynyt huomattavasti.


Lieneekö syynä elämän helppous, tylsyys vai itsensä haastamisen tarve, sillä yllätyksekseni mies ehdotti muutaman viikon vegaanihaastetta eli nyt jättäisimme ruokavaliosta pois myös sen kalan, munan ja maitotuotteetkin. Siitä pisteet isännälle, että oma terveys kiinnostaa ja tällaisiin haasteisiin hän on valmis tarttumaan. Minä olen toki  myös aina valmis uusiin haasteisiin ja mielelläni otan tämänkin vastaan. En aio kuitenkaan ryhtyä kauppareissulla syynäämään joka ainoaa tuoteselostetta eli jos jossain on käytetty liivatetta tai muuta vastaavaa eläinperäistä, niin olkoot vaan. Ostoskärryyn valikoituu nyt kuitenkin pelkästään nyhtökauraa, soijatuotteita, härkäpapurouhetta jne. Nykyisin kauppojen valikoima on niin laaja ja monipuolinen, ettei ostoksia tarvitse rajoittaa vain hedelmä-vihannes osastolle.

Tämänkään haasteen aikana en aio tehdä elämääni liian vaikeaksi ja jos kylässä tarjotaan kinkkupiirakkaa tai rahkapullaa, niin en siitä kieltäydy. Kotiin ei kuitenkaan osteta rahkaa tai savulohta...paitsi lapsille, jotka huvittuneina seuraavat vierestä meidän aikuisten hömpötyksiä, kuten he asian ilmaisevat.

Vihrein loppuviikon terveisin
-Manni-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti