Kauneus on katoavaista

 
 
 

Viime viikolla omenapuut kukkivat kauniin valkoisina pölyttäjien pöristessä työn touhussa. Viikonloppuna tuuli tarttui omenapuiden oksiin sellaisella voimalla, että puiden alle muodostui valkoisia mattoja maahan varisseista kukkien terälehdistä. Harmi, ettei kukkaloisto osunut koulujen päättäjäisviikonlopulle. Muutenkin lämmin toukokuu herätti luonnon kertaheitolla talviuniltaan. Viime vuonna tähän aikaan puut hädin tuskin vihersivät.

Varhain alkanut kesä ja helteet saa pelkäämään, että riittääkö lämmintä enää keskikesälle. Kesä on kuitenkin aina kesä ja sen vehreys ja valoisuus antaa voimia pitkään pimeään kauteen. Mutta...kyllähän se kesä kuitenkin tuntuisi kesältä, jos varpaita ei tarvitsisi piilottaa sukkiin ja ulkona tarkenisi istuskella muutenkin kuin terassilämmittimen alla. Vielä muutama viikko kesälomaan ja on siellä ainakin yksi viikko taatusti lämmintä. Eipähän sitten tarvitse valittaa, että koko loma meni aurinkoa ja lämpöä odotellessa, niin kuin se aika usein on mennyt.

Aurinkoisin terveisin
Manni

Hyvää nyhtökaurasta

Nyhtökaura on yksi suosikkini ruokavalmisteista ja hyvä proteiinin lähde kasvispainotteisesti syövälle. Netistä löytyy yllin kyllin reseptejä ja vinkkejä ruuan laittoon, joten tutustuminen nyhtökauraan on helppoa, kun ei tarvitse miettiä päätään puhki sen hyödynnettävyyden suhteen.

Gold&Green sivustolta löytyy paljon hyviä nyhtökaurareseptejä herkullisten kuvien saattelemana. Viime viikonloppuna silmiini osui kyseisiltä verkkosivuilta yllä olevan kuvan mukainen piirakka ja sen resepti. Kaapista löytyi kaikki tarvittavat ainekset, joten ei muuta, kun tuumasta toimeen ja piirakan tekoon. Tein piirakan paistamista vaille valmiiksi, lähdin lenkille ja jätin isännän reseptin kanssa paistamaan piirakkaa. Kotiin tullessa odotin pääseväni ruokapöytään ja herkullisen piirakan kimppuun, mutta mikä minua odottikaan!!!

Syy ei ollut nyt piirakan paistajassa, joten hänelle oli turha kiukutella! Lopputulos ei vastannut ollenkaan Gold&Green sivuston kuvaa, vaikka piirakka valmistettiin ja paistettiin lähes ohjeen mukaan. Lähes ohjeen mukaan siten, että ohjeellinen paistoaika ei ollut lähelläkään totuutta, sillä tuo piirakka ei ollut uunissa kuin ehkä puolet reseptissä ohjeistetusta ajasta. Piirakkapohjan päältä hiiltyneitä tomaattisiivuja kaapiessani ja nyhtökauraista pohjaa syödessäni tulin siihen tulokseen, ettei tämä piirakka mene jatkoon. En edes yritä muokata paistoaikoja niin, että saisin piirakasta ylimmän kuvan näköisen. Sen verran pettynyt olin, kun lenkiltä palattuani minua ei odottanutkaan herkullinen uunituore piirakka, vaan mustaksi käristynyt sätös, jota ei edes piirakaksi voinut kutsua.

Ei se reseptin kehittely aina onnistu ammattilaiseltakaan...

-Manni-

Kesä!

Nytkö se kesä jo tuli? Vasta ihmeteltiin korkeita lumikinoksia. Ihanan lämmin sää on jo jatkunut muutaman päivän ja lämpöä on vielä muutama päivä luvassa. Tästä pitäisi osata nauttia, eikä ajatella, että kohta tämä tästä muuttuu ja saadaan vetää paksumpaa paitaa ylle. Luonto vasta heräilee, tosin lämmön vaikutuksesta aika nopeasti, ja vaikka lämpötila keikkuukin kesäisissä lukemissa, ei ulkona vielä aivan kesäiseltä näytä. Tyttäret ovat käyneet jo talviturkin heittämässä. Minä odotan vielä hyvän tovin, jotta vedet ehtivät lämmetä.

Nautitaan nyt lämmöstä ja auringosta pitkän ja pimeän talven jälkeen ja juhlitaan huomenna äitejä!
-Manni-

Havaintoja Milanon matkalta

Viimeisimmässä postauksessani lupailin kirjoitella muutaman sanan viikon takaisesta Milanon matkastamme. Matka oli ensimmäinen Milanoon, mutta ei Italiaan. Muutaman päivän visiitillä ei kaupungista kovin paljon ehtinyt nähdä, mutta jotain kuitenkin, sillä kaupungin keskusta ja keskeiset nähtävyydet ovat kuitenkin aika pienellä alueella. Kävellen näkee paljon ja toimiva joukkoliikenne takaa jouhevat siirtymiset paikasta toiseen. Mukana kannattaa olla hyvät kengät ja paikallinen kenkämuoti olikin, ehkä vastoin odotuksiani, suurelta osin tennaria ja lenkkaria. Korkkarit voi jättää huoletta kotiin.

Edellisistä Italian matkoistamme on kulunut useampia vuosia ja ehkä suurin unohdus ja hämmästyksen aihe oli paikallisten englannin kielen taidottomuus ja ehkä osin myös haluttomuus puhua englantia. Kyseessä on kuitenkin kaupunki, joka pursuaa turisteja ympäri vuoden. Niin sanotun turisti-italian opiskelemisesta on paljon hyötyä, sillä se auttaa jo pitkälle. Usein jo pelkällä italiankielisellä tervehdyksellä peli on avattu ja palvelu alkaa sujua myös englanniksi.

Milanossa ihmiset ja eläimet elävät sulassa sovussa keskenään. Koiria oli paljon ja joka puolella. Koirat tuotiin myös keskustan ihmisvilinään ja jopa ruokakauppaan, mutta missään en nähnyt kakkaa. Ihmettelin myös kodittomien katujen asukkaiden yösijoja, joita löytyi myös merkkivaatekauppojen edustoilta. Jossain muualla heidät olisi häädetty kauemmaksi.

Milanossa ja sen lähiympäristössä on lähes rajattomat ostosmahdollisuudet ja kaupungista löytyy jokaisen kukkarolle sopivia myymälöitä. Valitettavasti monissa keskustan kaupoissa oli musiikin suhteen vedetty nupit kaakkoon ja korvatulpat olisi olleet tarpeen. LUSHin myymälässä käynti oli melkeinpä järkytys hiljaisille suomalaisille. Missään muualla en ole nähnyt vastaavanlaista hypetystä shampoo- ja saippuapaloja esiteltäessä. Myyjät lauloivat, huusivat ja pomppivat musiikin tahdissa ja ennen kuin kylpypallo saatiin heitettyä asiakkaiden ympäröimään vesiämpäriin, oli myymälässä jo lähes disco -tunnelma valloillaan.

Käynti suomalaista super -market kokoa vastaavassa ruokakaupassa oli myös mielenkiintoinen. Leipätiski oli olematon, maito- ja jugurttivalikoima myös vaatimaton, mutta pastaa, oliiveja ja juustoa oli tarjolla siitäkin edestä. Limpparit on pääasiassa täyttä tavaraa ja muutenkin sokerittomien ja vähärasvaisten / rasvattomien tuotteiden määrä oli rajallinen.

Ruoka on olennainen osa matkaa ja tottakai pitsat, pastat ja risotot on reissussa maistettava. Ruokailemaan ei kannata jäädä ydinkeskustaan tai nähtävyyksien äärelle ellei sitten satu pitämään huonosta ja ylihintaisesta ruuasta. Ravintola kannattaa valita syrjempää ja jos pöydissä istuu paikallisia, on se hyvä merkki. Italiassa ruuan hintaan lisätään kattausmaksu eli coperto, mikä on hyvä tietää, ettei laskua maksaessa tule yllätyksiä. 

Italialaisten lounasaikaan kannattaa mennä itsekin ruokailemaan. Paikalliset tulevat työpaikoiltaan nauttimaan lounasta ja yhteisestä ruokailuhetkestä ei ääntä puutu. Naapuripöydän lounastajan lautaselle kannattaa vilkuilla, usein sieltä löytyy pastaa.

Hotellien taso ja hinta vaihtelee hurjasti. Vähän kauempaa keskustasta löytyy hyviä ja kohtuuhintaisia hotelleja. Kannattaa hotellia valitessa katsoa, että se osuu metroreitin varrelle, jos huonetta mielii vähän kauempaa keskustasta. Metrolla on helppoa, nopeaa ja edullista liikkua ja metroreittejä on useampia. 

Ainakin kerran reissullansa kannattaa lähteä heti aamusta liikkeelle ja mennä paikallisten tavoin nauttimaan aamiaista kahvilaan. Paikalliset yleensä hörppäävät kahvinsa seisaaltaan makean voisarven kera, mutta lomalaisella on varmasti aikaa nauttia aamiaisestaan pöytään istuutuen. Cappuccino ja vaniljakastikkeella tai suklaalla täytetty aamiaissarvi täpötäydessä kahvilassa on ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu.

Ja sitten ne olkalaukut...suomalaisen naisen olalta rinnan yli vedetty laukku pomppii kävellessä takapuolen päällä, mutta italiassa se on syytä vaihtaa paikalliseen tyyliin pomppimaan reisien päälle. Siitä on taskuvarkaiden hankalampi käydä laukkusi sisällön kimppuun.

Ennen ensimmäistä Italian matkaa kannattaa hyödyllisiä vinkkejä lueskella vaikkapa blogeista, mutta tilaa on hyvä antaa myös hämmästelylle ja ihmettelylle sekä tehdä kaikessa rauhassa havaintoja paikallisten tavoista ja elämästä.