Syyslomaviikolla Vantaan Jumbossa kierrellessäni ja ostosten perässä ryntäileviä ihmisiä Stockmannin Hulluilla päivillä katsellessani huomasin pohtivani useampaan kertaan, mihin ihmeeseen ihmiset tarvitsevat tarjolla olevaa tavaran paljoutta. Olen palannut syksyn kuluessa useamman kerran samoihin mietteisiin ja nuo mietteet ovat seuranneet minua kauppakeskuksista myös kotiin. Huomaan ahdistuvani kotona kenkiä pursuavasta eteisestä, joka puolella lojuvista vaatteista ja tavaroista sekä turhista pienhuonekaluista. Kauhulla odotin lasten joululahjatoiveita, mutta yllätyksekseni toivelistat olivat ihan maltillisia.
Voi olla vielä aikaista tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta jo tässä vaiheessa lupaan tehdä huusholliin perusteellisen raivauksen tai oikeastaan jatkaa sitä. Jonkin verran raivaustyötä tein jo alkusyksystä, mutta nyt huomaan sen olleen vain jäävuoren huippu. Minimalistia minusta tuskin tulee, vaikka olenkin mielenkiinnolla lukenut blogeista ja naisten lehtien artikkeleista sen tuomaa tyydytystä. Joka tapauksessa uskon sen olevan jotain parempaa, kun ei tarvitsisi raivata turhia tavaroita tieltään tai katsella vaatekaapissa lojuvia vaatteita, joita ei koskaan tule käytettyä. Joulukoristeet ja turhat tilpehöörit olen jättänyt varaston hyllylle. Joulutunnelma syntyy tänä vuonna muutamasta kynttilästä ja kukkasista sekä joulukuusesta. Vähemmän alkaa tuntua enemmältä ja tavoittelemisen arvoiselta asialta.
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti