Tammikuussa moni korjaa elintapojaan viettäen tipatonta tammikuuta tai sokeritonta kuukautta. Jumppasalit ovat täynnä ja personal trainerit täystyöllistettyjä. Joulun ajan herkuttelusta jääneitä vatsamakkaroita sulatellaan siis ahkerasti tähdäten jo kohti kesää ja bikinikuntoa.
Meillä ei vietetä kumpaakaan. Viime lauantaina meidän perheessä kului kilo irtokarkkeja!! Alkoholin juomisella en sen sijaan pääse kehuskelemaan. Eihän sokeritonta elämään kannata edes aloittaa joulun jälkeen, kun kaupat myyvät hyllyihin jääneet joulusuklaat edullisesti pois!
Sokeriton ja tipaton ovat toki ok ja tuen kyllä siihen ryhtyneitä. Enemmän minua ihmetyttää "tavattomat", joilla ei ole mitään tiettyä aikaa vuodesta sen viettämiseen, vaan sitä voi harjoittaa milloin vain. Näillä tavattomilla tarkoitan naapureitani. Minut on opetettu siihen, että hyviin tapoihin kuuluu tervehtiä naapureita ja sen teenkin, kun sellainen sattuu kohdalle. Mutta täytyy sanoa, että se on jo taitolaji, että pystyy melkein hipaisuetäisyydellä vastaan kävelemään ja naapuri ei tee elettäkään tervehtiäkseen. Toisena päivän tervehdys tulee katsekontaktin ja hymyn kera. Naapurustossamme on kaksi sellaista, joista ei voi yhtään ennustaa, että tuleeko se tervehdys sieltä vai ei. Huono aika kuukaudesta ei voi olla syynä, sillä toinen on mies ja toisen kuukausittaiset huonot ajat taitaa olla jo takana päin. Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, mutta sen voin luvata, että "tavattomaksi" en ryhdy.
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti