Kesällä jokaisen aamun pitäisi olla tyyni, lämmin ja aurinkoinen. Tämän päivän aamu oli juuri sellainen. Ryhdyin jo valmistautumaan etupihan puolen terassille aamukahville, mutta just tänä aamuna minua ei huvittanut kuunnella naapureiden lasten itkupotkuraivareita tai koirien haukkumista, vaikka ei nuo elämisen äänet minua yleensä häiritsekään. Päätin hilata tuolin, kahvikuppini ja sanomalehden takapihan perimmäiseen nurkkaan, jonne aamuaurinko nipin napin paistaa. Lasten itkun ja koirien haukkumisen sijaan sain kuunnella lokkien kirkumista ja kärpästen pörinää.
Alkukesän viileydestä johtuen orvokit ovat säilyneet pitkään hyvinä ja jaksavat kukkia, kun vaan muistaa nyppiä ahkerasti kuivat kukat pois. Keväällä piti näitäkin kukkasia hilata yöksi sisälle lämpimään ja suojaan yöpakkasilta.
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti