Kaunis sunnuntai

 

Tänään onkin saatu nauttia auringon paisteesta aamusta iltaan. Sääennusteen mukaan ensi viikko näyttää melkein yhtä hyvältä kuin tämä päivä. Aurinko onkin oikein tervetullut viime viikon tihkusade päivien jatkoksi. Työntekokin tuntuu mukavammalta, kun ikkunan takaa näkee auringonsäteet paksun pilviverhon sijaan. Päivät alkavat vaan jäädä yhä lyhemmiksi iltojen hämärtyessä päivä päivältä aikaisemmin, hyvä syy sytytellä kynttilöitä sinne tänne.

 

 

 

 

 

Hämärtyvissä illoissa on oma tunnelmansa ja ne houkuttelevat hyggeilemään. Kynttilöiden sytyttelyn lisäksi iltaisin on mukava kietoutua viltin sisään ja asettua sohvan nurkkaan. Villasukat odottelevat palelevia varpaita korissa ja nojatuoli on jo saanut pehmeän taljan ylleen. Ruumis ja sielu lepää.

 

Viikonlopun aikana tuli ulkoiltua paljon raikkaassa syyssäässä, makseltua viime viikolla kertyneitä univelkoja ja kerättyä voimia uutta työviikkoa varten. Kai tämä kaikki oli sitä hyggeilyä, olonsa mukavaksi tekemistä ja työviikon paineista palautumista. Nyt on mukava lähteä virkistyneenä kohti uutta viikkoa, aurinkoista sellaista.

 

-Manni-

Söin tänään munkin!!

 

Keittiön pöydän ääressä toki syödään, mutta myös tehdään läksyjä, kirjoitellaan blogia, kahvitellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Päivällisaika pyritään rauhoittamaan kaikelta muulta ja ruuan ääressä jutustellaan päivän tapahtumista ja välillä jo seuraavankin päivän kuvioista. Tänään lasten jo noustua pöydästä ja lähdettyä omiin puuhiinsa, jäimme miehen kanssa kahden vielä istuskelemaan pöydän ääreen. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän katsahti minuun ja päästi suustaan melkoisen synnintunnustuksen.

-Söin tänään munkin!

-Missä?

- Katsastusasemalla auton katsastusta odotellessa.

-Vadelma- vai omenahillolla?

-Omenahillolla!

 

Nykyään miesväkikin pitää huolta linjoistaan ja onneksi mieheni kuuluu niihin, jotka osaavat sopivasti huolestua jo lievästikin kohonneista veren rasva- ja sokeri sekä verenpainearvoistaan. Satunnaisesta munkin syönnistä ei sen sijaan tarvitse huolestua varsinkin, kun perusruokavalio on terveellinen ja monipuolinen.

Katsastusaseman mainoksessa oli mainittu tarjottavan tänään korvapuustikahvit. Lieneekö se johdattanut pullan nälkäisen mieheni juuri kyseiselle katsastusasemalle. Mutta eipä ollut korvapuusteja, oli munkkeja. Olisihan se korvapuusti ollut rasvassa paistettua munkkia terveellisempi vaihtoehto ja pienempi synti.

Ruokapöydästä noustuamme surautin keittää kahvit ja kaivelin pakastimesta pullan kyytipojaksi. Kysyin mieheltä, ottaako hänkin pullan.
- En, kun olen jo tänään sen munkin syönyt...

-Manni-

Sinisellä syksyyn

Kiireinen työviikko on takanapäin ja nyt on aika rauhoittua viikonlopun viettoon ja keräämään voimia uutta viikkoa varten. Illat alkavat hämärtää yhä aikaisemmin ja koivuihin alkaa ilmaantua pikavauhdilla keltaisia lehtiä. Sisustuslehdet ja kauppojen sisustusosastot hehkuvat ruskan väreissä, mutta vielä en syksyyn ole päässyt niin sisälle, että se kodin värimaailmassa näkyisi. Jostain syystä hento sininen valkoisen parina tuntuu mukavalta hämärtyvissä illoissa.

Kuvissa näkyvä kynttilälautanen oli mukava löytö muutaman viikon takaiselta Loviisan Wanhat talot viikonlopun reissulta. Paikallisen toimintakeskuksen väki oli tapahtumassa myymässä valmistamiaan tuotteita ja poimin tuon kauniisti sinertävän aarteen mukaani kahdella eurolla!

Ehkä tämä sininen kausi syksyn edetessä väistyy palatakseen taas talvella uudelleen. Nyt on kuitenkin aika ryhtyä vähän siistimään kotia ja asetella siniset lattialle lasten toimesta lentäneet sohvatyynyt paikoilleen.

-Manni-

Pehmeä sosekeitto

Pirkka -lehti on odotettu posti meidän perheessä, lähinnä lehden sisältämien ruoka- ja leivontareseptien vuoksi. Lehdessä olevat reseptit tuovat vaihtelua jo itseään toistaviin arkiruokiin. Kiitosta minulta saavat myös yksinkertaiset reseptit, joissa raaka-aineiden määrä ja hinta pysyy kohtuudessa ja saatavuus on taattu, jos lähistöltä löytyy K-kauppa. Viime aikoina jokaisesta lehdestä on löytynyt joitakin kokeilemisen arvoisia reseptejä ja ajattelinkin kirjoitella kokeiluistani tänne blogiin. Lihaa sisältäviä kokeiluja taitaa olla jatkossakin turha odotella, sillä vuoden vaihteessa alkanut lihaton kausi jatkuu edelleen, mutta onneksi lehden kala- ja kasvisruokareseptien tarjonta on lisääntynyt huomattavasti.

Elokuun numeron palsternakkakeitossa ei sinänsä mitään uutta ole, mutta pinnalle ripoteltavat rapeat juureslastut tekevät keitosta houkuttelevamman. Helppo, edullinen sekä terveellinen arkiruoka ja samalla tulee syötyä iso osa päivittäisestä suositellusta kasvismäärästä.

Teen varmasti toistekin, mutta ensi kerralla käytän sauvasekoitinta vähän maltillisemmin. Keiton sisältämä peruna liisteröityy helposti, joten keittoa ei kannata soseuttaa, kun tasan sen aikaa, että keitto soseutuu. Vegaani voi korvata keittoon käytettävän kuohukerman vaikkapa vastaavalla kaurapohjaisella tuotteella.

Palsternakkakeitto ( 4 annosta)

550 g palsternakkaa
350 g perunaa (jauhoinen lajike)
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
9 dl vettä
1 tl suolaa
1 1/2 dl kuohukermaa
ripaus mustapippuria

pinnalle juureslastuja

Kuori ja paloittele perunat, palsternakat, sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää kasvikset ja suola. Keitä, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Siirrä kattila pois levyltä, soseuta keitto, lisää kerma ja soseuta kuohkeaksi. Mausta mustapippurilla ja koristele juureslastuilla.
Keiton kanssa maistuu vastapaistettu lämmin leipä, joko kaupan paistopisteestä noudettuna tai oman uunin paistama.

Maukasta keittopäivää,
-Manni-

Loviisan wanhat talot

Kuva kopioitu tapahtuman verkkosivuilta

     
Ajattelin palata vielä toissa viikonlopun reissuun ja Loviisan Wanhoihin taloihin. Tapahtuma järjestettiin jo 13. kerran, mutta minulle kerta oli ensimmäinen. Yli sata vuotta vanhoissa taloissa sijaitseviin yksityiskoteihin ja niiden puutarhoihin pääsi kurkistelemaan, ihastelemaan ja osassa myös talon asukkaita jututtamaan. Taloissa oli tehty mittavia kunnostustöitä, toteutettu nerokkaita sisustusratkaisuja ja tuotu uutta, nykyaikaista asumistekniikkaa kuitenkin vanhaa kunnioittaen.

Lisäksi viikonlopun aikana kaikkialla kaupungissa oli markkinoita, myyjäisiä, kirpputoreja, työnäytöksiä sekä pop up kahviloita. Yhden päivän sijaan Loviisassa olisi pitänyt viettää kokonainen viikonloppu, eikä siltikään olisi kaikkea ehtinyt kokea ja nähdä.

Talokierroksellamme ehdimme tutustua useampaan kohteeseen, mutta yksi mieleenpainuvimmista kohteista oli kuvissa oleva Vackerbacka. Taloon tutustuminen ei ollut mikään läpijuoksujuttu,  vaan se pakotti pysähtymään paikoilleen ja katseen vaeltamaan nurkasta nurkkaan ja lattiasta kattoon löytäen aina uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia.

 

Vackerbacka ei ole mikään sisustuslehtien persoonaton tusinatalo, vaan uutta ja vanhaa sekä huikeita ideoita taidokkaasti yhdistelevä taiteilijoiden tyylinäyte. Katse poimi mm. ylimmässä kuvassa olevan suuren kristallikruunun, joka sopi täydellisesti hirsiseinään ja -palkkeihin sekä muihin rouheisiin pintoihin. Keskimmäisessä kuvassa on hauska idea keskellä huonetta, katosta roikkuva keinulauta kukkatelineenä! Alimmassa kuvassa on "aina niin ihana" hella-uuni, joka houkuttelee tekemään ylleen erilaisia asetelmia vuodenaikojen mukaan. Siinäkin katse kiinnittyy edessä olevaan turkoosin väriseen Kastehelmi -sarjan tuikkukuppiin, mikä sopii täydellisesti elämää nähneen hellan päälle.

 

Luovuus, rohkeus ja ennakkoluulottomuus näkyvät tämän talon sisustuksessa. Talo on persoonallinen ja varmasti rakkaudella omalla perheelle sisustettu. Jos termi kerroksellisuus sisustuksessa on aikaisemmin tuntunut vieraalta, tässä kodissa se muuttuu konkreettiseksi.

 

-Manni-