Keittiön pöydän ääressä toki syödään, mutta myös tehdään läksyjä, kirjoitellaan blogia, kahvitellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Päivällisaika pyritään rauhoittamaan kaikelta muulta ja ruuan ääressä jutustellaan päivän tapahtumista ja välillä jo seuraavankin päivän kuvioista. Tänään lasten jo noustua pöydästä ja lähdettyä omiin puuhiinsa, jäimme miehen kanssa kahden vielä istuskelemaan pöydän ääreen. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän katsahti minuun ja päästi suustaan melkoisen synnintunnustuksen.
-Söin tänään munkin!
-Missä?
- Katsastusasemalla auton katsastusta odotellessa.
-Vadelma- vai omenahillolla?
-Omenahillolla!
Nykyään miesväkikin pitää huolta linjoistaan ja onneksi mieheni kuuluu niihin, jotka osaavat sopivasti huolestua jo lievästikin kohonneista veren rasva- ja sokeri sekä verenpainearvoistaan. Satunnaisesta munkin syönnistä ei sen sijaan tarvitse huolestua varsinkin, kun perusruokavalio on terveellinen ja monipuolinen.
Katsastusaseman mainoksessa oli mainittu tarjottavan tänään korvapuustikahvit. Lieneekö se johdattanut pullan nälkäisen mieheni juuri kyseiselle katsastusasemalle. Mutta eipä ollut korvapuusteja, oli munkkeja. Olisihan se korvapuusti ollut rasvassa paistettua munkkia terveellisempi vaihtoehto ja pienempi synti.
Ruokapöydästä noustuamme surautin keittää kahvit ja kaivelin pakastimesta pullan kyytipojaksi. Kysyin mieheltä, ottaako hänkin pullan.
- En, kun olen jo tänään sen munkin syönyt...
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti