Leppoisat joulunpyhät

Jouluun kuuluu perinteitä, mutta myös uusien tapojen luomista, joista ehkä muodostuu perinteitä. Nähtäväksi jää muodostuuko meidän aattopäivän "puurojuhlasta" tai joulukirkosta perinne, mutta niillä rikottiin aikaisempaa jouluaaton kaavaa. Joulupukkikin piipahti lasten yllätykseksi jo heti joulurauhan julistuksen jälkeen tuomassa yhden paketin jokaiselle. Loput paketit löysivät tiensä perille myöhemmin aattoiltana.

Yksi joulun perinne toistuu kuitenkin vuodesta toiseen ja se on jouluähky. Joulunpyhät kuluvatkin leppoisasti mutustellen vuoron perään suolaista ja makeaa kirjojen ja elokuvien parissa. Viimeistään tapaninpäivän iltana alkaa mieli tehdä ihan tavallista arkiruokaa laatikoiden, rosollin ja suklaakonvehtien jo pursutessa korvista ulos.

Joulun jälkeen on mukava alkaa valmistautua uuteen vuoteen. Loputkin jouluruuat tuhotaan vähitellen, pitkin syksyä hankitut kynttilät poltellaan pois ja yleensä joulukuusikin riisutaan koristeista jo uuden vuoden aikaan. Mutta vielä hetki nautitaan leppoisasta joulunpyhien tunnelmasta kynttilänvalossa ja jouluähkyssä.

-Manni-

Joulu tulla jo saa

Jouluaatto on jo yhden yön päässä ja täällä ollaan jo valmiina jouluun. Aaton vastaisena iltana/yönä vietetään miehen kanssa perinteisesti joululahjavalvojaisia, mihin kuuluu hieman punaviiniä, suklaata ja lahjojen paketointia. Lahjat olen jo paketoinut, joten voin keskittyä herkutteluun miehen rapistellessa lahjapapereita. Tämä joulu tuli aikaisempaa vähemmällä odottamisella ja hössöttämisellä, vaikka joulunalusviikkoon pientä stressinpoikasta liittyikin. Jouluvalmistelut on kuitenkin saatu tehtyä ja nyt voi alkaa hiljentymään joulun viettoon.

Muutaman viikon takaisessa kirjoituksessani mainitsin jostain lukeneeni, että sininen on tämän joulun väri. Tällä kertaa punainen sai jäädä ja tähän jouluun lähdettiin sinisellä. Sinisten kuusen pallojen löytäminen ei ollutkaan helppo juttu. Lieneekö Suomi 100 juhlavuosi vaikuttanut siihen, että siniset pallot olivat loppuneet kaupoista jo heti alkuunsa. Jotain sinistä sentään löysin, myös joulukuuseen.

Joulu muuttaa muotoaan, kun lapset kasvavat. Eräänä iltana kymmenen vanha tyttäreni muisteli haikeana vuosien takaisia jouluja, kun joulupukin tulo oli aattoillan kohokohta. Ikävuosien lisääntyessä usko joulupukkiin on murentunut, lahjatoiveiden esittäminen on muuttunut hankalammaksi, eivätkä lelukauppojen mainoksetkaan oikein enää kiinnosta. Tilalle ovat tulleet lyhyemmät, mutta ehkä aikaisempaa arvokkaammat lahjatoivelistat. Lahjojen vastaanottamisen lisäksi myös niiden antaminen alkaa kuulua yhä enenevässä määrin lasten jouluun.

Mutta... joulu tulla jo saa , täällä ollaan valmiina juhlaan.
-Manni-

Kymmenen yötä jouluun

Joulu lähestyy uhkaavasti, mutta en ole oikein vieläkään päässyt joulunodotus tunnelmaan. En tunnista itsessäni kaamosmasennusta, mutta kyllä tämä lähellä varmasti on. Joulukortit jäi tänä vuonna tekemättä, joten turvauduin valmiisiin, olohuoneen matto pitäisi vielä pesulaan, mutta näinköhän tuo edes ehtisi jouluksi ja iltaisin tekee mieli vaan olla öllötellä tekemättä yhtään mitään. Erikoisinta on se, etten ole edes maistellut joulun uutuus suklaita! Huolestuttavaa. Joulun sijaan odotan jo sitä, että joulu olisi ohi ja päivän valoisa aika alkaa lisääntyä minuutti minuutilta. Ehkä sen olohuoneen matonkin voisi viedä vasta sitten pesulaan, kun valon määrä lisääntyy. Kuka niitä tahroja pimeässä huomaa.

Viime vuonna blogi päivittyi ahkerasti joulukuussa, mutta nyt tämänkin suhteen on ollut hiljaisempaa. Kun päivän valoisan ajan on töissä, ei tee mieli ottaa edes kameraa käteen iltahämärissä. Kyllä ihminen tarvitsee valoa pysyäkseen hengissä!

Ehkä se joulu tulee vähemmälläkin hössöttämisellä ja odottamisella. Kukkia, kynttilöitä ja paljon suklaata sekä leppoisaa joutenoloa perheen kanssa. Ei kai sitä muuta tarvitakaan. Jospa se joulumieli sieltä vielä tulee.

-Manni-