Jouluaatto on jo yhden yön päässä ja täällä ollaan jo valmiina jouluun. Aaton vastaisena iltana/yönä vietetään miehen kanssa perinteisesti joululahjavalvojaisia, mihin kuuluu hieman punaviiniä, suklaata ja lahjojen paketointia. Lahjat olen jo paketoinut, joten voin keskittyä herkutteluun miehen rapistellessa lahjapapereita. Tämä joulu tuli aikaisempaa vähemmällä odottamisella ja hössöttämisellä, vaikka joulunalusviikkoon pientä stressinpoikasta liittyikin. Jouluvalmistelut on kuitenkin saatu tehtyä ja nyt voi alkaa hiljentymään joulun viettoon.
Muutaman viikon takaisessa kirjoituksessani mainitsin jostain lukeneeni, että sininen on tämän joulun väri. Tällä kertaa punainen sai jäädä ja tähän jouluun lähdettiin sinisellä. Sinisten kuusen pallojen löytäminen ei ollutkaan helppo juttu. Lieneekö Suomi 100 juhlavuosi vaikuttanut siihen, että siniset pallot olivat loppuneet kaupoista jo heti alkuunsa. Jotain sinistä sentään löysin, myös joulukuuseen.
Joulu muuttaa muotoaan, kun lapset kasvavat. Eräänä iltana kymmenen vanha tyttäreni muisteli haikeana vuosien takaisia jouluja, kun joulupukin tulo oli aattoillan kohokohta. Ikävuosien lisääntyessä usko joulupukkiin on murentunut, lahjatoiveiden esittäminen on muuttunut hankalammaksi, eivätkä lelukauppojen mainoksetkaan oikein enää kiinnosta. Tilalle ovat tulleet lyhyemmät, mutta ehkä aikaisempaa arvokkaammat lahjatoivelistat. Lahjojen vastaanottamisen lisäksi myös niiden antaminen alkaa kuulua yhä enenevässä määrin lasten jouluun.
Mutta... joulu tulla jo saa , täällä ollaan valmiina juhlaan.
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti