Joulu on taas...ohi!

Joulu alkaa olla tältä vuodelta vietetty ja huomenna on paluu arkeen. Muistona joulusta ovat vain tyhjät suklaarasiat ja täydet vatsat. Joka vuosi tähän aikaan sitä vannoo, että ensi joulun aikaan en vedä suklaaövereitä, enkä valmista paljoa jouluherkkuja ja -ruokia. Kummasti se vaan vuoden aikana unohtuu.

Aina joulun lähestyessä mietin kyseisen joulun värimaailmaa ja edellisessä postauksessa taisin mainita tämän joulun väreiksi pohtivani vihreää, valkoista ja hopeaa. Aivan sama, mitä pohdin ja mitä värejä virittelen sisustukseen joulukuun alkupuolella. Viimeistään viikkoa ennen joulua alkaa sinne tänne ilmaantua ripaus punaista, niin kävi tänäkin vuonna.

Jouluaattona luin sanomalehdestä artikkelin, missä kasvatustieteen professori Juha T. Hakala kehotti jouluna joutavaan oleiluun ja mainitsi tylsän joulun tekevän hyvää. Tässä onnistuin erittäin hyvin, vaikka olikin vaikeaa istua aloillaan tv:n ääressä suklaata syöden, kun mieluummin olisin heilunut tiskirätti kädessä keittiössä. Täytyy sanoa, että oli hemmetin tylsää, mutta samalla mieltä keventävää ja rentouttavaa. Huomenna on mukava jättää tylsyys ja joutava oleilu ja lähteä töihin.

-Manni-

Vähemmän on enemmän

 

Syyslomaviikolla Vantaan Jumbossa kierrellessäni ja ostosten perässä ryntäileviä ihmisiä Stockmannin Hulluilla päivillä katsellessani huomasin pohtivani useampaan kertaan, mihin ihmeeseen ihmiset tarvitsevat tarjolla olevaa tavaran paljoutta. Olen palannut syksyn kuluessa useamman kerran samoihin mietteisiin ja nuo mietteet ovat seuranneet minua kauppakeskuksista myös kotiin. Huomaan ahdistuvani kotona kenkiä pursuavasta eteisestä, joka puolella lojuvista vaatteista ja tavaroista sekä turhista pienhuonekaluista. Kauhulla odotin lasten joululahjatoiveita, mutta yllätyksekseni toivelistat olivat ihan maltillisia. 

Voi olla vielä aikaista tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta jo tässä vaiheessa lupaan tehdä huusholliin perusteellisen raivauksen tai oikeastaan jatkaa sitä. Jonkin verran raivaustyötä tein jo alkusyksystä, mutta nyt huomaan sen olleen vain jäävuoren huippu. Minimalistia minusta tuskin tulee, vaikka olenkin mielenkiinnolla lukenut blogeista ja naisten lehtien artikkeleista sen tuomaa tyydytystä. Joka tapauksessa uskon sen olevan jotain parempaa, kun ei tarvitsisi raivata turhia tavaroita tieltään tai katsella vaatekaapissa lojuvia vaatteita, joita ei koskaan tule käytettyä. Joulukoristeet ja turhat tilpehöörit olen jättänyt varaston hyllylle. Joulutunnelma syntyy tänä vuonna muutamasta kynttilästä ja kukkasista sekä joulukuusesta. Vähemmän alkaa tuntua enemmältä ja tavoittelemisen arvoiselta asialta.

-Manni-

Joulua odottamaan

Viikonloppuna marraskuun vaihduttua joulukuulle annoin itselleni luvan ryhtyä joulunodotukseen. Kummilasten joululahjat tuli jo hankittua ja kotiin luotua joulutunnelmaa koristein ja kynttilöin. Joskus olen leiponut ensimmäiset joulutortut jo lokakuussa ja virittäytynyt joulutunnelmaan viimeistään marraskuun puolivälissä. Vaikka joulussa parasta onkin sen odotus, niin liika on liikaa ainakin minulle ja siksipä lykkäsin ihan tietoisesti joulunodotuksen aloittamista ensimmäiseen adventtiin.

Painopiste joulunodotuksessa ja -vietossa on siirtynyt vuosien saatossa aikaisemmaksi. Nyt jo monen kodin ikkunoista näkyy koristeltu joulukuusi ja viime vuonnakin aitoja kuusia näki kannettavan jo heti tapaninpäivän jälkeen jätekatosten kulmille odottelemaan kaatopaikalle vientiä. Ehkä itse jaksan viettää joulua nyt vähän pitempään, kun joulunodotuksenkin aloittelen vasta nyt. Tuskin kuitenkaan loppiaiseen asti. Siihen mennessä koti on jo riisuttu kullasta ja kimalluksesta ja uutta vuotta lähdetty aloittelemaan "puhtaalta pöydältä".

-Manni-

Toiset tykkää marraskuusta, toiset taas ei

 

Pitkästä aikaa täällä taas. Blogin päivitys on jäänyt viime aikoina muiden puuhien varjoon, mutta jospa se tästä taas lähtee. Onneksi marraskuu on tänä vuonna alun harmauden ja tihkusateen jälkeen näyttänyt myös valoisampaa puolta pilvien väistyessä matalalta paistavan auringon tieltä. Kaikessa harmaudessaan ja pimeydessään marraskuu on kuukausista ankein, mutta ei näköjään kaikille. Jälleen tänä vuonna olen hämmästellyt palmuvehkaani, joka alkoi marraskuun koittaessa rullata uusia lehdyköitä, kuten viime vuonnakin. Jotenkin ei nyt täsmää, kasvinhan pitäisi levätä tähän aikaan vuodesta. Palmuvehka taitaa tykätä marraskuusta, toisin kuin...

...pieni sitruspuuni, joka näytti tältä eräänä päivänä töistä kotiin palattuani. Tätä osasin odottaakin, mutta en kertarysäyksellä.

Viikon päästä marraskuu on jo taakse jäänyttä, kun käännytään joulukuulle. Joulukausi on jo avattu ilotulituksin eri puolilla Suomea, mutta mielestäni joulun odotus alkaa ensimmäisenä adventtina. Olen jo pähkäillyt, minkä värinen joulu meillä tulee olemaan tänä vuonna. Ehkä joulun värit ovat tällä kertaa vihreä, valkoinen ja hopea...ehkä.

-Manni-

Aurinkoinen breikki

Blogi ei ole taas päivittynyt pitkään aikaan. Pohdin, että lieneekö syynä kiire vai viitseliäisyys vai puuttuuko moti, kuten lapset asian ilmaisisivat. Päivät kuluvat vauhdilla, mutta kiireen sijaan pistäisin tämän nyt laiskuuden syyksi. Nyt on onneksi tiedossa muutaman päivän breikki töistä ja sääkin tuntuu suosivan pientä syyslomaa. Kaikenlaista pientä puuhaa olisi, mutta ehkä noudatan tämän loman aikana "elämänohjetta", jonka bongasin kesäkuussa 2014 ilmestyneen Divaani -lehden sivuilta erään kauniin kodin seinältä.

       Välillä on hyvä olla tekemättä mitään

            ja sen jälkeen levätä!

Aurinkoista viikonloppua ja hyvää syyslomaa, niille, joilla sellainen on!

-Manni-

Kevyt marjavaahto

Mansikka vai vadelma, onpa vaikea valinta. 

                          Ehkä otan molemmat, koristeeksi jätän somemmat!

           Marjavaahto   
      2 dl mansikoita,   2 dl vadelmia,
   1 dl tomusokeria, 2 valkuaista,                     2 tl vaniljasokeria

Soseuta marjat, vatkaa sokerit valkuaisten kanssa vaahdoksi.

Yhdistä marjasose ja valkuais-

vaahto. Nauti!

   

Herkullisin terveisin Manni

    

                    

Syksyn tuntua

 
 
 
 
 

Jopas onkin pitempi tovi vierähtänyt edellisestä postauksestani. Aika on mennyt siivillä ja ollaan käännytty jo syyskuun puolelle. Kesäisen lämmintä säätä on riittänyt tänne asti, mutta nyt taitaa siihen tulla muutos. Tosin syksyn tuntua on ollut ilmassa jo jonkin aikaa lämpimistä ja aurinkoisista päivistä huolimatta. Vaikka aurinkoiset kesäaamut ovatkin ihan parhaita, oli viime viikolla upeita aamuja, jolloin usva leijaili tyynen järvenpinnan yläpuolella saaden aavemaisen tunnelman aikaiseksi vesilintujen kaakattaessa usvan keskellä.

Sääennusteen mukaan pari seuraavaa iltaa voi viettää villasukat jalassa sohvan nurkassa ja kuunnella tuulen tuiverrusta ja sateen ropinaa. Pitkän lämpimän kesän jälkeen se ei oikeastaan harmita ollenkaan. Oma viehätyksensä on hämärissä, sateisissa syksy illoissakin. Vaikka aina ikuisesta kesästä haaveilenkin, on neljässä vuodenajassa omat hyvät puolensa.

-Manni-

Loppukesän sävyjä

 
 
 
 

Paluu arkeen tapahtui tänään, kun lapset lähtivät koulutielle. Hyvä niin, arkinen aherrus tuo jälleen rutiinia ja sisältöä päiviin. Sääkin muuttui kertaheitolla syksyisemmäksi, vaikka ei kai vielä syksy olekaan, loppukesä...luulisin. Selkeisiin vuodenaikoihin tottuneena syksyä ja sään viilenemistä jollain tapaa jo odottaakin, vaikka ei helteisessä kesäsäässä mitään valittamista ole ollut. Pitkän valoisan kauden jälkeen hämärtyvät illat tuntuvat oikeastaan aika mukavilta ja kynttilävarastojen täydentäminen alkaa olla jo ajankohtaista.

Kukkakuosit ja hempeät värit saavat jo väistyä ja tehdä tilaa syksyisemmille sävyille. Puun värit ja oljenkeltainen sopivat hyvin tähän ajankohtaan, kun ulkona vielä vihertää. Nuo sävyt ovat tyylikäs väripari valkoiselle ja mustalle ja jo pelkästään heinistä tai viljasta kyhätyllä kimpulla saa loppukesän värisävyjä sisustukseen. 

Toivotaan, että sää jatkuu vielä kesäisen lämpimänä ja aurinkoisena ja muistetaan olla varovaisia liikenteessä, missä moni pieni koululainen opettelee koulutiellään kulkemista.

-Manni-

Sato kypsyy

 
 
 

Omalla pihalla kasvaneet auringon kypsyttämät tomaatit ovat ihan parhaita. Tänäkään kesänä en suuremmin ole vaivaa nähnyt tomaattisadon eteen, joten työmäärään nähden lopputulos on ollut palkitseva. Useampi kourallinen tomaatteja on jo syöty ja puska on vielä pullollaan kypsyviä tomaatteja. Jo viime kesänä tomaattisadon yllättäessä positiivisesti, pohdin pienen kasvihuoneen hankkimista, mutta vielä se on jäänyt toteutumatta. Ehkä sitten ensi kesänä. 

Aurinko on saanut väriä pintaan muillekin, kuin tomaateille ja töihin virtaa viikoittain lomansa päättäneitä ja hyvin ruskettuneita työkavereita. Helteet taitavat pikkuhiljaa hellittää, mutta kesää on vielä jäljellä. Toivottavasti aurinkoa saadaan vielä pitkään. Viime syksy ja talvi tuntui todella pitkältä ja pimeältä, varsinkin kuin kesä oli mitä oli. Nyt meillä on ollut ainakin kunnon kesä.

-Manni-

Onnittelupuska

 
 

Puolisoni sai viikko sitten näin upean onnittelupuskan. Yrttien lomasta pilkotti vielä konjakkipullo, mutta se on päätynyt, ei kuitenkaan kurkusta alas, vaan baarikaapin hyllylle. Kukkien sijaan pussillinen yrttejä sopii vaikka viemiseksi tuttavien kesämökille. Tuore basilika ja patonki sekä pullo hyvää punaviiniä paperipussiin pakattuna voi olla kukkakimppua mieluisampi tuliainen. Ruokalahja tai -vieminen on hyvä idea varsinkin silloin, kun ei oikein tiedä, mitä voisi viedä mennessään. Se ei myöskään jää pyörimään nurkkiin, mutta ilahduttaa ihan samalla tavalla vastaanottajaa kuin muukin lahja tai tuliainen.

Markettien ja torien vihannestiskit alkavat pian täyttyä kotimaisista juureksista, joista saa näyttävän korin viemiseksi. Näillä helteillä vastaanottaja ilahtuu varmasti myös ämpärillisestä pieniä limsapulloja, eikä se ämpärikään hukkaan mene...ainakaan kesämökillä. Mielikuvitusta rohkeasti käyttämällä saa aikaan mieluisia ja ehkä perinteistäkin poikkeavia lahjoja ja tuliaisia.

Aurinkoisin terveisin

Manni

Ihana kesä!

 
 
 
 

Aurinkoinen ja lämmin kesäsää jatkuu vaan. Välillä toivon viilennystä tähän helteiseen ilmaan, mutta samalla kuitenkin vilkuilen huolissani 10 vuorokauden sääennustetta, ettei siellä vaan ennusteta helteiden päättymistä. Hellekupu tuntuu jymähtäneen Suomen ylle ja lämpimästä saadaan nauttia vielä ainakin pitkälle ensi viikkoon.

Viikko sitten palasin kesälomalta takaisin töihin ja vaikka töihin lähtö tahmoikin ensimmäisenä aamuna loman jälkeen, on töissä kuitenkin mukava olla...siellä on viileää. Töiden jälkeen ja vapaapäivinä ehtii vielä nauttia kesästä.

Aamut ja illat ovat parhaita. Kun aurinko paistaa hieman matalemmalta, ei ilma ole tukahduttavan kuuma. Illalla on mukava istuskella teekuppi kädessä takapihalla auringon laskiessa ja värjätessä taivaan punertavaksi. Eikä palele, vaikka aurinko onkin päivän urakkaansa jo lopettelemassa.

Ainoa huono puoli tässä on, ettei jaksa tehdä mitään. Hiki valuu jo imuriin tarttuessa ja lenkkeilykin on kevyttä läpsyttelyä ollut viime viikkoina. Mutta ei se mitään. On tässä taas edessä monta kylmää  kuukautta aikaa imuroida ja lenkilläkin saa juosta kohta lämpimikseen. Nautitaan tästä, vaikka hiki valuukin. Kohta valitellaan, kun on niin kylmä.

Helteisin terveisin
Manni

Borta bra men hemma bäst

Viime viikkoinen aurinkoloma Turkin Alanyassa tarjosi ikimuistoisia kokemuksia ja elämyksiä koko perheelle. Käynti turkkilaisessa kylpylässä eli hamamissa oli jännittävin kokemus, ainakin lapsille. Lähes kaupungin keskustassa tepastelevat kanat ja lampaat, auton avonaisella lavalla kulkevat hedelmät, vihannekset ja jopa lehmät sekä liikennekäyttäytyminen jaksoivat ihmetyttää. Skootterin kyydissä kulkee koko perhe, kypärää ei käytä juuri kukaan, eikä liikennesääntöjä näytä olevan, koska niitä ei noudateta. Ravintoloiden sitkeät sisäänheittäjät ja innokkaat kauppiaat basaarikujilla saivat välillä lähes raivostumaan, mutta kuitenkin ihmisten iloisuus ja ystävällisyys sai hyvälle tuulelle. Moskeijoiden minareeteista viisi kertaa vuorokaudessa kajahdelleet rukouskutsut toivat lomaan itämaista eksotiikkaa, samoin kuin meressä uivat musliminaiset koko vartalon peittävissä uima-asuissaan.

Lomalta odotin lepoa ja rentoutumista, mutta ennestään tuttu vilkas Alanya ei siihen ihan paras mahdollinen lomakohde ollut. Hotellihuone sijaitsi vilkkaasti liikennöidyn kadun puolella, missä autojen virta ympäri vuorokauden oli loputon. Liikennekulttuuriin kuuluvan tööttäilyn lisäksi monilla autoilijoilla oli tapana kuunnella musiikkia täysillä olipa yö tai päivä ja ikkunat avoinna tietenkin. Läheiseen sairaalaan virtasi jatkuvasti ambulansseja sireenit ulvoen, eivätkä viereisen poliisilaitoksen poliisitkaan säästelleet sireenien käytössä.  Hotellin uima-allasalueella useat suuret kaiuttimet takasivat musiikin kuuluvan joka kolkkaan ja tietenkin kun perhehotellista oli kyse, niin lapset toivat oman lisänsä äänimaailmaan.

Hotellihuoneen kova sänky, paksu ja muhkurainen tyynyn mötös sekä huoneeseen kuuluva liikenteen meteli saivat jo loman puolivälissä kaipaamaan omaan hiljaiseen makuuhuoneeseen ja pehmeään sänkyyn. Katkonaisista yöunista johtuva tokkuraisuus ja kovan tyynyn kipeyttämä niska unohtuivat kuitenkin aina päivällä. Kotiin lähtöaamuna tuntui kuitenkin hyvältä, kun tiesi illalla pääsevänsä hiljaiseen makuuhuoneeseen ja omaan sänkyyn, eikä ilmoille kajahtava rukouskutsu keskeyttäisi yöuniani noin klo 4.30.

Matkailu avartaa ja taas ollaan monta kokemusta rikkaampia. Reissatessa oppii arvostamaan kotimaan asioita, kuten turvallisuutta tai hanasta tulevaa juomavettä. Vaikka matkakuume onkin jatkuva olotila, niin "borta bra men hemma bäst". 

-Manni-

Nostalgiset mansikkaleivokset

 
 

Kun olin lapsi, oli mummolla mökkinsä pihalla oma mansikkamaa. Ei kovin iso, mutta ihan tuottoisa kuitenkin. Mansikka-aikaan mummolassa käydessämme oli tarjolla aina jotain mansikkaisia herkkuja. Mummon tekemät helpot ja nopeat mansikkaleivokset olivat taivaallisen hyviä. Jostain nuo leivokset putkahtivat mieleeni miettiessäni juhannuksen aattoillan aterialle jälkiruokaa. Mummo teki leivokset joskus itse leipomaansa kääretorttuun, joskus taas oikaisi ostaen kaupasta valmiin mansikkakääretortun. Minäkin oikaisin ja ostin valmiin tortun, purkin kuohukermaa sekä pienen rasian mansikoita. Tyttäret ihmettelivät kaupassa ostoskärryyn katsoessaan leivontatarvikkeitani, miten noista muka leivoksia leivotaan. Niinpä, eivät olleet varmaan koskaan aikaisemmin moisia maistaneetkaan. Aattoiltana tarjoiluastian pöytään nostettuani leivokseni saivat hieman epäileviä katseita ja mies tuumasi "niin kasaria, niin kasaria. Mutta jo ensimmäisten lusikallisten jälkeen kuului "äiti, nää on ihan älyttömän hyviä"! Niinpä...nyt on seuraava sukupolvi valloitettu nostalgisilla mansikkaleivoksilla.

Hyvää juhannuksen jatkoa,

-Manni-

Oma olonurkka

 

Meillä keittiö, olohuone ja niiden välissä oleva ruokailutila ovat yhtä suurta tilaa. Olen aina haaveillut nojatuolista keittiössä tai keittiön ja ruokailutilan välimaastossa. Tuolista, jossa voi hörppiä aamukahvia tai istua illalla kirjaa lueskellen, ollen kuitenkin samassa tilassa muiden perheenjäsenten kanssa. Joskus nojatuoli on siinä hetken aikaa ollutkin ja nyt meneillään olevat jalkapallon mm-kisat sysäsivät ajatuksen liikkeelle tuolin siirtämisestä jälleen keittiön kupeelle. Mies nimittäin ilmoitti viime viikolla, että meidän telkkarista näkyy kuukauden ajan iltaisin vain yksi kanava. Katsokoon hän kisoja, minä vietän aikaa tuolissani lueskellen. 

Pienellä suunnittelulla ja parin huonekalun siirtoliikkeellä tuoli, jota valtaistuimekseni kutsun, sai paikan keittiöstä ja minä oman olonurkan. Toivottavasti en kyllästy heti tähän järjestelyyn, sillä syksyllä iltojen hämärtyessä näen tuolistani taivaalla tuikkivat tähdet kattoikkunasta, joka asettuu tuolini yläpuolelle.

-Manni-