Nostalgiset mansikkaleivokset

 
 

Kun olin lapsi, oli mummolla mökkinsä pihalla oma mansikkamaa. Ei kovin iso, mutta ihan tuottoisa kuitenkin. Mansikka-aikaan mummolassa käydessämme oli tarjolla aina jotain mansikkaisia herkkuja. Mummon tekemät helpot ja nopeat mansikkaleivokset olivat taivaallisen hyviä. Jostain nuo leivokset putkahtivat mieleeni miettiessäni juhannuksen aattoillan aterialle jälkiruokaa. Mummo teki leivokset joskus itse leipomaansa kääretorttuun, joskus taas oikaisi ostaen kaupasta valmiin mansikkakääretortun. Minäkin oikaisin ja ostin valmiin tortun, purkin kuohukermaa sekä pienen rasian mansikoita. Tyttäret ihmettelivät kaupassa ostoskärryyn katsoessaan leivontatarvikkeitani, miten noista muka leivoksia leivotaan. Niinpä, eivät olleet varmaan koskaan aikaisemmin moisia maistaneetkaan. Aattoiltana tarjoiluastian pöytään nostettuani leivokseni saivat hieman epäileviä katseita ja mies tuumasi "niin kasaria, niin kasaria. Mutta jo ensimmäisten lusikallisten jälkeen kuului "äiti, nää on ihan älyttömän hyviä"! Niinpä...nyt on seuraava sukupolvi valloitettu nostalgisilla mansikkaleivoksilla.

Hyvää juhannuksen jatkoa,

-Manni-

Oma olonurkka

 

Meillä keittiö, olohuone ja niiden välissä oleva ruokailutila ovat yhtä suurta tilaa. Olen aina haaveillut nojatuolista keittiössä tai keittiön ja ruokailutilan välimaastossa. Tuolista, jossa voi hörppiä aamukahvia tai istua illalla kirjaa lueskellen, ollen kuitenkin samassa tilassa muiden perheenjäsenten kanssa. Joskus nojatuoli on siinä hetken aikaa ollutkin ja nyt meneillään olevat jalkapallon mm-kisat sysäsivät ajatuksen liikkeelle tuolin siirtämisestä jälleen keittiön kupeelle. Mies nimittäin ilmoitti viime viikolla, että meidän telkkarista näkyy kuukauden ajan iltaisin vain yksi kanava. Katsokoon hän kisoja, minä vietän aikaa tuolissani lueskellen. 

Pienellä suunnittelulla ja parin huonekalun siirtoliikkeellä tuoli, jota valtaistuimekseni kutsun, sai paikan keittiöstä ja minä oman olonurkan. Toivottavasti en kyllästy heti tähän järjestelyyn, sillä syksyllä iltojen hämärtyessä näen tuolistani taivaalla tuikkivat tähdet kattoikkunasta, joka asettuu tuolini yläpuolelle.

-Manni-

Kepeä Vittsjö

 

Hitiksi muodostunut Ikean Vittsjö huonekalu -sarja osui ja upposi minuunkin ja aikani katseltua yhden hyllyn mentävä paikka kodista löytyi. Tuon sarjan huonekalut eivät edes kovin paljon kukkaroa kevennä, mikä helpotti kovasti ostopäätöstä. Suurimmaksi murheeksi ja hankaluudeksi muodostui väri...musta vai valkoinen...

Muutama viikko sitten ostettu hylly on ehtinyt vaihtaa paikkaa jo useamman kerran ja viimeisimmäksi se asettui keittiön ja olohuoneen välissä olevaan ruokailutilaan. Huonoja paikkoja ei olleet edellisetkään, mutta sopivuus on testattu nyt jo kolmeen paikkaan ja potentiaalisia paikkoja löytyy vielä jokunen.

Huonekalujen, kuppien ja kippojen uudelleen sijoittelu tai sohvatyynyjen päällisten vaihto on parasta palautumista hektisen työpäivän jälkeen. Nuorempi tytär on tämän tavan omaksunut minulta ja sänky, työpöytä sun muu tavara vaihtaa tiuhaan paikkaa hänen huoneessaan. Seuraavaksi pitäisi kuulemma vaihtaa tapetit, molempien tyttärien huoneeseen, ehkä sitten kesälomalla... ehkä syksymmällä... Sitä ennen huonekalut ehtivät varmasti vaihtaa paikkaa vielä moneen kertaan.

-Manni-

Herkkulautanen

 
 
 

Tänään on suvivirren saattelemana koululaiset kirmanneet kesälaitumille, valkolakit painettu päähän ja monessa kodissa on juhlittu myös ammattiin valmistuneita. Aamuvarhaisella lähdettiin mekin tyttärien mukaan lukuvuoden viimeiselle koulutielle hyvillä mielin, mutta ehkä asiaan kuuluen hieman jännittyneinäkin. Kouluvuoden ahkerointi palkittiin hyvillä todistuksilla ja nyt voi unohtaa koulun ja läksyt ja nauttia kesästä. 

Kuvissa oleva herkkulautanen ei liity millään tavalla tähän päivään, mutta juhliin tai illanistujaisiin kylläkin. Siksipä päätinkin laittaa vinkiksi muutaman kuvan väsäämästäni herkkulautasesta, jonka tein jokunen viikko sitten tarjottavaksi ystäväni tullessa vierailulle. Lihaa ei edelleenkään löydy meidän huushollista, paitsi harvakseltaan tyttärien ruokalautasilta, mutta hieman juustoja ja tekemääni juustopiirakkaa tarjosin hedelmien, pähkinöiden, oliivien sekä pienten makeiden ja suolaisten keksien seurana. Eli ihan vege ei tästä lautasesta tullut, eikä ollut tarkoituskaan, vaikka kovasti siihen suuntaan on viime aikoina ruokavalioni painottunutkin.

Vastaavanlaiset herkkulautaset ovat helppoja ja nopeita kasata ja niihin voi omien ja vieraiden mieltymysten sekä tilaisuuden mukaan asetella melkein mitä vaan. Myös erikoisruokavalioita on helppo noudattaa, kun kasaa lautaselle jokaiseen suuhun sopivia napsittavia. Herkkulautasella voi olla myös joku teema. Juustolautasethan on meille varsin tuttuja, mutta lautaselle voi kasata esimerkiksi italialaisia tai kreikkalaisia herkkuja tai tehdä vaikka kesävieraille runsaan kalalautasen. Joskus olen tehnyt väli- tai iltapalaksi lapsille hedelmälautasen ja kummasti ne kauniisti asetellut ja valmiiksi viipaloidut ja paloitellut hedelmät katoavat lautaselta. Paremmin kuin kokonaiset hedelmät korista. Sanonta "ihminen syö silmillään" pitää paikkansa, kuten "kauneus on puoliruokaa".

Terveisin

Manni