Liukasta laskiaista

 

Laskiaisena jätetään taakse pimeä talvi ja ryhdytään odottamaan kevättä. Keväiseltä aamulla tuntuikin, kun kahdeksan aikoihin herätessäni oli jo valoisaa ja linnut visersivät pihapuissa.

 

Laskiaiseen on liittynyt pääsiäiseen saakka kestänyt paaston aika, jolloin on kieltäydytty liharuuasta. Nykyisin harvat meistä taitavat noudattaa paastoa, tosin vegebuumin myötä monet karttavat lihaa muulloinkin, kun laskiaisen ja pääsiäisen välissä. Vanhoista laskiaisperinteistä näkyvimmin ovat jäljellä mäenlasku, hernekeitto ja ihanat kermaiset laskiaispullat.

Aamupalapöydässä laskiaisen merkitystä muistellessamme, päätettiin miehen kanssa aloittaa vanhan perinteen mukainen paasto eli liharuuasta kieltäytyminen pääsiäiseen saakka. Sinänsä helppo juttu, koska lihaa emme ole juuri tänä vuonna syöneetkään ja aika vähäistä se on aikaisemminkin ollut. Tähän paastoon lisäämme myös kanan, joten  pääsiäistä kohti porskutellaan kasvisten ja kalan voimalla. Samaan paastoon voisi lisätä herkuista kieltäytymisen tai ainakin vähentämisen, mutta tänään aion kyllä herkutella laskiaispullilla.

 

Hillolla vai mantelimassalla? Molemmat kelpaavat... mutta kyllä sen pitää olla mantelimassalla.
Nutella-kermapullaa en ole vielä maistanutkaan, mutta siitä voisi tulla vahva kilpailija mantelimassalla ja kermalla täytetylle pullalle.

Liukasta laskiaista!
-Manni-

Taivas varjele, miten paljon sitä tulee!

Viime yönä alkanut lumisade yltyi päivän mittaan kunnon lumipyryksi ja iltapäivällä töistä kotiin tullessa ulko-ovi piti lapioida esiin. Lapset ovat riemuinneet ulkona kasvavista hangista. Itselleni lumituisku on hyvä syy jäädä sohvalle ja unohtaa lenkkeilyt tältä illalta.

Jostain syystä kevään lähestyessä tekee mieli nähdä ympärillään jotain vihreää ja siksipä viime viikonloppuna ostin palmuvehkan. Sellaista minulla ei ole aikaisemmin ollutkaan. Kyseisen viherkasvin sanotaan olevan helppohoitoinen, mutta saas nähdä, kuinka kauan saan sen pysymään hengissä.

Tänä iltana aion asettua palmujeni äärelle ja katsella ikkunasta lumimyräkkää. Onneksi muutaman kuukauden kuluttua ikkunasta näkee jo vihertävän luonnon ja lumikinokset ovat menneen talven lumia.

-Manni-

Kirsikankukkia

Viikko sitten ostin Prismasta nipun kirsikan oksia ja joka päivä tutkin vihreitä pulleita silmuja lehtien esiin puhkeamisen toivossa. Silmut pysyivät tiukasti kiinni, mutta eilisaamuna huomasin vihreiden silmujen joukosta yhden pienen valkoisen nupun. Päivän mittaan nuppujen määrä lisääntyi huimaa vauhtia ja tänään nuput alkoivat aueta hennoiksi kukkasiksi.

Muistinkin sitten, että kirsikka kukkii ensin ja lehdet puhkeavat vasta sen jälkeen täyteen loistoonsa...niin meidän pihalla kasvava kirsikkapuu ainakin tekee. Aika fiksusti luonto on hoitanut senkin homman. Ei tarvitse pölyttäjien etsiä lehtien joukosta kukkia, eikä meitä kukkaloistoa ihaileviakaan haittaa, kun se on niin päin.

Vanhempi tytär muistutti, että aika paljon roskaa saattaa tulla kohta lattialle. Se on varmasti väistämätöntä, mutta nautitaan nyt ensin kirsikan kukkasista ja siivotaan sitten, kun sen aikaa tulee.

Jälleen kohti uutta viikkoa,
-Manni-

Jugurttivanukas

Meillä syödään paljon maustamatonta jugurttia, välillä vähän tuhdimpaa kreikkalaista tai turkkilaista, mutta enimmäkseen vähän kevyempää jugurttia. Rasvatonta maustamatonta jugurttia en voi sietää lähinnä sen koostumuksen vuoksi. Melkein sama kuin lusikoisi piimää lautaselta. Yhtenä päivänä jääkaappiin oli kuitenkin ilmestynyt rasvatonta maustamatonta jugurttia, mutta se ei oikein kenenkään lautaselle tietään löytänyt. Kekseliäänä emäntänä päätin vähän sakeuttaa jugurttia, minkä jälkeen jugurtille alkoi löytyä ottajia.

Sekoitin jugurtin joukkoon limen mehuun sulateltuja liivatelehtiä sekä limen raastettua kuorta. Jääkaapissa hyytymisen jälkeen lohkeava jugurttivanukas oli valmista...eikä syödessä valunut pitkin suupieliä. Hedelmillä, marjoilla ja/tai pähkinöillä viimeisteltynä jugurttivanukas käy hyvin aamu- tai iltapalaksi tai vaikka jälkiruuaksi.

 

Neljään jugurttivanukas annokseen käytin 4-5 dl maustamatonta jugurttia ja sekaan raastoin yhden limen kuoren. Puoleen desilitraan  kuumennettua limen mehua liotin 4 liivatelehteä ja kippasin ne jugurtin joukkoon. Sen jälkeen muutama tunti jääkaapissa, viimeistely hedelmillä ja ei kun syömään!

 Perjantai terveisin
-Manni-

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivä on jo vaihtunut iltaan ja tyttäret ovat kasanneet keittiön pöydälle repuistaan kasan ystävänpäiväkortteja. Eilisiltainen jännitys koulun ystävänpäiväkekkereistä on vaihtunut iloiseksi pulputukseksi, kun tytöt ovat kertoneet päivän tapahtumista. Me aikuiset vietettiin ystävänpäivää töissä vähän maltillisemmin ilman juhlallisuuksia, tosin vähän herkutellen.

Mies tuli töistä kotiin kainalossaan laatikollinen mansikka-suklaasuukkoja. Päivällä aloitettu herkuttelu huipentui illalla suukkoihin. Muistetaan ystäviä muulloinkin, kuin ystävänpäivänä. Joka päivä on ystävänpäivä.

Hyvää ystävänpäivän iltaa!
-Manni-

Ihana kamala vanha pöytä

Eilen vietin siivouspäivää ja tuttuun tapaan homma vähän rönsyili. Kävin hakemassa varastosta mummo vainaan vanhan pöydän, joka muutti meille mummon talon ullakolta hänen pois menonsa jälkeen joitakin vuosia sitten. Pöytä oli päässyt aika kehnoon kuntoon, mutta en ole tehnyt sille juuri muuta, kuin ruuvaillut lenkottavia takajalkoja paremmin kiinni. Meille muutettuaan pöytä on seilannut keittiön ja varaston väliä. Välillä tekee mieli raivata kaikki ylimääräinen pois tieltä ja silloin pöytäkin joutaa varastoon. Välillä taas on mukava hakea pöytä keittiöön ja sijoitella siihen kukkia, kynttilöitä, hedelmiä tms.

Pöydän kansilevyssä on tahroja, joita en ole saanut hinkattua pois, helpompi on peittää tahrat liinoilla. Maaliakaan en ole raaskinut pöydän pintaan vetää, vaan olen antanut sen olla kauniin vihreässä alkuperäisvärissään.

Tällä kertaa pöytä sai kannettavakseen yrttejä, pääsiäisen aikaan pöytää varmasti koristavat ruoho, tipuset ja tulppaanit...jos pöytä on silloin vielä keittiössä.

Tuo ihana kamala vanha pöytä on mieheni painajainen ja aina, kun kannan sen sisälle kuulen saman kommentin, "kaatopaikalle joutaisi". Niin kauan, kun pöytä pysyy pystyssä, sitä ei viedä kaatopaikalle.

-Manni-

Kaunis talvinen perjantai

Tammikuun plussakelit ja pitenevät päivät toivat jo kevään tuntua keskelle talvea. Tänä aamuna reilun kymmenen asteen pakkasessa töihin kävellessä tuntui kyllä ihan talvelta, kuten vuodenaikaan kuuluukin. Puut olivat kauniin huurteisia ja kuu kurkisteli pilven reunan takaa tuoden kauniin kajastuksen hämärään aamuun.

Työpäivän jälkeen ehti vielä hyvin nauttimaan aurinkoisesta pakkaspäivästä. Aurinko lämmittää jo mukavasti ja oli häivyttänyt huurteet aurinkoisilla paikoilla olevien pensaisen ja puiden oksilta. Onneksi varjoisemmilla paikoilla oli vielä valokuvaajan iloksi huurteen hunnuttamia oksia.

Aurinko tekee kyllä ihmeitä. Mieli on paljon virkeämpi, vaikka sitä aurinkoa katselisikin sisältä ikkunasta. Toivottavasti viikonloppuna saadaan nauttia aurinkoisista talvipäivistä.

-Manni-

Onko aina pakko somettaa!

Kauppakeskuksen käytävän varrella olevalla penkillä istuu joukko nuoria, eivät puhu toisilleen, vaan kaikki selaavat puhelimiaan. Yläkoulun oppilaat seisoskelevat välitunnilla, kukaan ei puhu, kaikki selaavat puhelimiaan. Pariskunta viettää lauantai iltaa kotonaan istuen sohvalla vierekkäin, eivät puhu toisilleen, korkeintaan älähtelevät ja selaavat puhelimiaan. Ravintolassa istuu joukko naisia viettämässä ystävien iltaa hyvän ruuan parissa. Puhelinten kamerat räpsyvät, kun ruoka-annoksia kuvataan eri suunnista ja sitten kaikki selaavat puhelimiaan näppäillen kuvat "faceen" tai "instaan".

Eilen olin koulutuksessa, missä esiteltiin uusi hieno viestiseinä. Koulutukseen osallistujilla oli mahdollisuus älypuhelimillaan lähettää kommentteja ja kysymyksiä luennoijille ja viestit heijastettiin seinälle kaikkien nähtäville. Näin hiljaisempiakin koulutukseen osallistujia pyrittiin rohkaisemaan yhteiseen keskusteluun. Voi jösses sentään! Lopputulos oli se, että ne yhdet ja samat henkilöt, jotka ovat muutenkin aktiivisia osallistumisessaan, lähettivät viestejään seinälle.  Aikaisemmasta poiketen koulutuksesta puuttui luennoitsijoiden ja koulutettavien välinen vuorovaikutus kokonaan...tai joo, tulihan se viestiseinän kautta, kun luentojen lopuksi luennoitsija vastasi seinällä oleviin kysymyksiin. Mutta kyllä oli hieno viestiseinä!

Jokunen viikko sitten, yhtenä sunnuntaina, napattiin tyttäriltä iPadit ja puhelimet päiväksi jemmaan. Ulkoiltiin porukalla, leivottiin ja pelailtiin lautapelejä. Tytöt eivät loppujen lopuksi olleet yhtään pahoillaan, päinvastoin, vaikka aluksi takavarikosta kitisivätkin. Olivat sitä mieltä, että älylaitteet voidaan laittaa jatkossakin päiväksi kokonaan syrjään aina silloin tällöin.

Somettamisessa on paljon hyvää, mutta on niin paljon turhaakin. Somessa uskalletaan sanoa asioita, mitä ei rohjeta sanoa kasvokkain. Itse arvostan aitoa vuorovaikutusta, ihmiskontakteja sekä läsnäoloa läheisten ja ystävien kanssa ilman minkäänlaisia vempaimia. Onko aina pakko somettaa!

-Manni-

Krabbeluurit

 

Vapaapäivän aamuna on mukava herkutella arkiaamiaisesta poikkeavalla tavalla. Eilen illalla nettiä selaillessani ja aamupalavinkkejä etsiessäni törmäsin parissa blogissa krabbeluureihin. En ollut moisista aikaisemmin kuullutkaan. Näyttivät sen verran hyviltä sekä helpoilta ja nopeilta valmistaa, joten pitihän niitä tänä aamuna kokeilla.

Krabbeluurit ovat jotain lettujen ja pullan väliltä, löysästä pullataikinan tapaisesta lettupannulla paistettuja leivonnaisia. Krabbeluurit kannattaa syödä heti tuoreina, lämpiminä ja sokerilla tai tomusokerilla hunnutettuina. Kannatti kokeilla taas jotain uutta. Maistuivat koko perheelle ja varmasti teen toistekin.

Ohjeen otin Arjen timantteja blogista ja tällä ohjeella Krabbeluureja riitti oikein hyvin neljälle herkuttelijalle.

Krabbeluurit (14 kpl)

1,5 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
2 munaa
1,5 maitoa (vähän reilumminkin voi lorauttaa)

Sekoita kulhossa  kuivat aineet keskenään. Lisää munat ja maito, sekoita hyvin. Paista taikinasta reilussa rasvassa/voissa lettupannulla kauniin ruskeita leivonnaisia. Krabbeluurit palavat herkästi, joten paistolämpötila kannattaa pitää keskilämpöisenä, senkin vuoksi, että pullukoiksi kohoavat leivonnaiset kypsyvät myös sisältä. Hunnuta valmiit Krabbeluurit sokerilla tai tomusokerilla ja herkuttele heti.

Huomenna herkutellaankin sitten Runebergin tortuilla!
-Manni-

Hyggeillään

Viime viikolla esimieheni kanssa kehityskeskustelua käydessämme oli yhtenä puheenaiheena palauttava vapaa-aika. Jälkeenpäin tuli mieleen, miten olisin yhdellä sanalla voinut kuvata sitä, mitä teen työn vastapainoksi ja palaudun päivän askareista. Se sana on hyggeily, tanskalaisten oma käsite, jolle ei suoraa vastinetta ole suomenkielessä. Ehkä sitä voisi suomalaisittain nimittää kotoiluksi.

Hyggeily voi tarkoittaa ihan mitä vaan, mistä nauttii ja tulee hyvä olo. Yhdelle se voi olla saunomista, toinen nauttii hyvästä kirjasta sohvan nurkassa ja kolmas uppoutuu tv:n hömppäsarjojen pariin. Hyggeilijä sytyttää kynttilöitä luomaan tunnelmaa ympärilleen ja varustautuu pitkään pimeään vuodenaikaan vilteillä ja villasukilla, eikä unohda herkutella. Itselleni hyggeily on juuri tätä. Pientä puuhastelua ja mahdollisimman vähän aikataulutettua vapaa-aikaa.

Moni kokee kesän jälkeen saapuvat pimenevät illat ahdistavina, mutta ehkä niistä voi oppia myös nauttimaan. Pimeä aika on niin pitkä, ettei siihen kannata jäädä vellomaan, vaan tehdä olonsa mukavaksi myös silloin. Hyggeily liitetäänkin vahvasti kaamosaikaan, mutta hyggeillä voi minä tahansa vuodenaikana. Kesällä hyggeilijä voi nauttia olostaan tuulen humistessa nurkissa ja sateen ropistessa ikkunalautaan.

 

Hyggeily ei ole pelkkiä ulkoisia asioita, vaan se on myös mielentila. Mielihyvää ja piristystä ei haeta kirkasvalolampuista tai "amerikkalaisten onnellisuuspillereistä", vaan se tulee pienistä arjen asioista. Pimeään vuodenaikaan saa ihan luvan kanssa käpertyä kotiin, mutta sohvan nurkkaan ei saa jäädä passiivisena odottamaan kesää, vaan ryhtyä aktiivisesti toteuttamaan itselle mielihyvää tuottavia asioita. Suomalaiset heräävät eloon kesällä, mutta elämää on vuoden jokaisena päivänä, kunhan sen oivaltaa. Vaikka päivät pitenevät harppauksittain, on jäljellä vielä paljon pimeitä iltoja hyggeilyyn.

 

-Manni-