Eilen vietin siivouspäivää ja tuttuun tapaan homma vähän rönsyili. Kävin hakemassa varastosta mummo vainaan vanhan pöydän, joka muutti meille mummon talon ullakolta hänen pois menonsa jälkeen joitakin vuosia sitten. Pöytä oli päässyt aika kehnoon kuntoon, mutta en ole tehnyt sille juuri muuta, kuin ruuvaillut lenkottavia takajalkoja paremmin kiinni. Meille muutettuaan pöytä on seilannut keittiön ja varaston väliä. Välillä tekee mieli raivata kaikki ylimääräinen pois tieltä ja silloin pöytäkin joutaa varastoon. Välillä taas on mukava hakea pöytä keittiöön ja sijoitella siihen kukkia, kynttilöitä, hedelmiä tms.
Pöydän kansilevyssä on tahroja, joita en ole saanut hinkattua pois, helpompi on peittää tahrat liinoilla. Maaliakaan en ole raaskinut pöydän pintaan vetää, vaan olen antanut sen olla kauniin vihreässä alkuperäisvärissään.
Tällä kertaa pöytä sai kannettavakseen yrttejä, pääsiäisen aikaan pöytää varmasti koristavat ruoho, tipuset ja tulppaanit...jos pöytä on silloin vielä keittiössä.
Tuo ihana kamala vanha pöytä on mieheni painajainen ja aina, kun kannan sen sisälle kuulen saman kommentin, "kaatopaikalle joutaisi". Niin kauan, kun pöytä pysyy pystyssä, sitä ei viedä kaatopaikalle.
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti