Viime viikolla esimieheni kanssa kehityskeskustelua käydessämme oli yhtenä puheenaiheena palauttava vapaa-aika. Jälkeenpäin tuli mieleen, miten olisin yhdellä sanalla voinut kuvata sitä, mitä teen työn vastapainoksi ja palaudun päivän askareista. Se sana on hyggeily, tanskalaisten oma käsite, jolle ei suoraa vastinetta ole suomenkielessä. Ehkä sitä voisi suomalaisittain nimittää kotoiluksi.
Hyggeily voi tarkoittaa ihan mitä vaan, mistä nauttii ja tulee hyvä olo. Yhdelle se voi olla saunomista, toinen nauttii hyvästä kirjasta sohvan nurkassa ja kolmas uppoutuu tv:n hömppäsarjojen pariin. Hyggeilijä sytyttää kynttilöitä luomaan tunnelmaa ympärilleen ja varustautuu pitkään pimeään vuodenaikaan vilteillä ja villasukilla, eikä unohda herkutella. Itselleni hyggeily on juuri tätä. Pientä puuhastelua ja mahdollisimman vähän aikataulutettua vapaa-aikaa.
Moni kokee kesän jälkeen saapuvat pimenevät illat ahdistavina, mutta ehkä niistä voi oppia myös nauttimaan. Pimeä aika on niin pitkä, ettei siihen kannata jäädä vellomaan, vaan tehdä olonsa mukavaksi myös silloin. Hyggeily liitetäänkin vahvasti kaamosaikaan, mutta hyggeillä voi minä tahansa vuodenaikana. Kesällä hyggeilijä voi nauttia olostaan tuulen humistessa nurkissa ja sateen ropistessa ikkunalautaan.
Hyggeily ei ole pelkkiä ulkoisia asioita, vaan se on myös mielentila. Mielihyvää ja piristystä ei haeta kirkasvalolampuista tai "amerikkalaisten onnellisuuspillereistä", vaan se tulee pienistä arjen asioista. Pimeään vuodenaikaan saa ihan luvan kanssa käpertyä kotiin, mutta sohvan nurkkaan ei saa jäädä passiivisena odottamaan kesää, vaan ryhtyä aktiivisesti toteuttamaan itselle mielihyvää tuottavia asioita. Suomalaiset heräävät eloon kesällä, mutta elämää on vuoden jokaisena päivänä, kunhan sen oivaltaa. Vaikka päivät pitenevät harppauksittain, on jäljellä vielä paljon pimeitä iltoja hyggeilyyn.
-Manni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti