Leppoisat joulunpyhät

Jouluun kuuluu perinteitä, mutta myös uusien tapojen luomista, joista ehkä muodostuu perinteitä. Nähtäväksi jää muodostuuko meidän aattopäivän "puurojuhlasta" tai joulukirkosta perinne, mutta niillä rikottiin aikaisempaa jouluaaton kaavaa. Joulupukkikin piipahti lasten yllätykseksi jo heti joulurauhan julistuksen jälkeen tuomassa yhden paketin jokaiselle. Loput paketit löysivät tiensä perille myöhemmin aattoiltana.

Yksi joulun perinne toistuu kuitenkin vuodesta toiseen ja se on jouluähky. Joulunpyhät kuluvatkin leppoisasti mutustellen vuoron perään suolaista ja makeaa kirjojen ja elokuvien parissa. Viimeistään tapaninpäivän iltana alkaa mieli tehdä ihan tavallista arkiruokaa laatikoiden, rosollin ja suklaakonvehtien jo pursutessa korvista ulos.

Joulun jälkeen on mukava alkaa valmistautua uuteen vuoteen. Loputkin jouluruuat tuhotaan vähitellen, pitkin syksyä hankitut kynttilät poltellaan pois ja yleensä joulukuusikin riisutaan koristeista jo uuden vuoden aikaan. Mutta vielä hetki nautitaan leppoisasta joulunpyhien tunnelmasta kynttilänvalossa ja jouluähkyssä.

-Manni-

Joulu tulla jo saa

Jouluaatto on jo yhden yön päässä ja täällä ollaan jo valmiina jouluun. Aaton vastaisena iltana/yönä vietetään miehen kanssa perinteisesti joululahjavalvojaisia, mihin kuuluu hieman punaviiniä, suklaata ja lahjojen paketointia. Lahjat olen jo paketoinut, joten voin keskittyä herkutteluun miehen rapistellessa lahjapapereita. Tämä joulu tuli aikaisempaa vähemmällä odottamisella ja hössöttämisellä, vaikka joulunalusviikkoon pientä stressinpoikasta liittyikin. Jouluvalmistelut on kuitenkin saatu tehtyä ja nyt voi alkaa hiljentymään joulun viettoon.

Muutaman viikon takaisessa kirjoituksessani mainitsin jostain lukeneeni, että sininen on tämän joulun väri. Tällä kertaa punainen sai jäädä ja tähän jouluun lähdettiin sinisellä. Sinisten kuusen pallojen löytäminen ei ollutkaan helppo juttu. Lieneekö Suomi 100 juhlavuosi vaikuttanut siihen, että siniset pallot olivat loppuneet kaupoista jo heti alkuunsa. Jotain sinistä sentään löysin, myös joulukuuseen.

Joulu muuttaa muotoaan, kun lapset kasvavat. Eräänä iltana kymmenen vanha tyttäreni muisteli haikeana vuosien takaisia jouluja, kun joulupukin tulo oli aattoillan kohokohta. Ikävuosien lisääntyessä usko joulupukkiin on murentunut, lahjatoiveiden esittäminen on muuttunut hankalammaksi, eivätkä lelukauppojen mainoksetkaan oikein enää kiinnosta. Tilalle ovat tulleet lyhyemmät, mutta ehkä aikaisempaa arvokkaammat lahjatoivelistat. Lahjojen vastaanottamisen lisäksi myös niiden antaminen alkaa kuulua yhä enenevässä määrin lasten jouluun.

Mutta... joulu tulla jo saa , täällä ollaan valmiina juhlaan.
-Manni-

Kymmenen yötä jouluun

Joulu lähestyy uhkaavasti, mutta en ole oikein vieläkään päässyt joulunodotus tunnelmaan. En tunnista itsessäni kaamosmasennusta, mutta kyllä tämä lähellä varmasti on. Joulukortit jäi tänä vuonna tekemättä, joten turvauduin valmiisiin, olohuoneen matto pitäisi vielä pesulaan, mutta näinköhän tuo edes ehtisi jouluksi ja iltaisin tekee mieli vaan olla öllötellä tekemättä yhtään mitään. Erikoisinta on se, etten ole edes maistellut joulun uutuus suklaita! Huolestuttavaa. Joulun sijaan odotan jo sitä, että joulu olisi ohi ja päivän valoisa aika alkaa lisääntyä minuutti minuutilta. Ehkä sen olohuoneen matonkin voisi viedä vasta sitten pesulaan, kun valon määrä lisääntyy. Kuka niitä tahroja pimeässä huomaa.

Viime vuonna blogi päivittyi ahkerasti joulukuussa, mutta nyt tämänkin suhteen on ollut hiljaisempaa. Kun päivän valoisan ajan on töissä, ei tee mieli ottaa edes kameraa käteen iltahämärissä. Kyllä ihminen tarvitsee valoa pysyäkseen hengissä!

Ehkä se joulu tulee vähemmälläkin hössöttämisellä ja odottamisella. Kukkia, kynttilöitä ja paljon suklaata sekä leppoisaa joutenoloa perheen kanssa. Ei kai sitä muuta tarvitakaan. Jospa se joulumieli sieltä vielä tulee.

-Manni-

Tonttu tuli taloon

Syksy on mennyt nopeasti, joulu lähestyy ja huomenna avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Joulukalenterit ostettiin jo hyvissä ajoin ja huomisaamua odotetaan ainakin meillä jo hartaasti. Molempien lasten huoneissa roikkuu myös joulusukat siltä varalta, että tonttu sattuisi jonakin yönä sujauttamaan niihin jonkun yllätyksen. Vaikka lapset kasvavat, säilyy joulun odotukseen liittyvä jännitys ja lapsenmielisyys.

Jouluisen tunnelman luomiseen kotona en juurikaan punapukuisia tonttuja käytä, mutta tämä vuosia sitten meille tiensä löytänyt tonttutyttö on meidän huushollista paikkansa lunastanut. Tänä vuonna tontun paikka löytyi keittiöstä lieden yläpuolelta. Saas nähdä onko tonttuparan töppöset pian ruuan roiskeista sotkussa.

 

Aikaisempina vuosina olen alkanut fiilistelemään joulua jo hyvissä ajoin marraskuun alkupuolella mm. glögiä piparin ja homejuuston kera maistellen. Viime vuonna joulun odotus tuntui pitkältä, ehkä juuri siksi, että aloitin sen odottamisen vähän liian varhain. Nyt olen sitä tietoisesti lykännyt, mutta toisaalta en ole edes vielä joulunodotus fiilikseen päässytkään. Ehkä tulevan viikonlopun matka keskiseen Suomeen ja Jyväskylän Paviljongin joulumarkkinat saavat herätettyä uinuvan joulufiilikseni. Jos ei, niin pitää jo olla huolissaan.

-Manni-

Talven ihmemaa

Viikonlopun aikana saatiin reippaasti lunta ja ulkona näyttää ihan talven ihmemaalta. Illan hämärtyessä käytiin tyttären kanssa kävelyllä ihastelemassa lumisia maisemia ja lumikerroksen alle hautautuneita puita ja pensaita valoineen. Toivottavasti saadaan ensi viikoksi pikkupakkasta, jotta lumi ei sulaisi pois.

Pimeässä, lumista polkua tarpoessa vierellä olevan sulan järven liplatus kuulosti lähes aavemaiselta. Rannalla talviteloilleen laitetut veneet kumpuilivat vieri vieressä lumen verhoiltua veneet valkoisiksi. Läheisessä leikkipuistossa pikkupojat maistelivat lunta pensaiden oksilta ja talojen pihoilla lumilyhdyt hohtivat illan pimeydessä. Pulkat, liukurit ja potkurit olivat ilmestyneet pihoille, mutta jääneet jo talojen seinustoille odottelemaan huomista pienempien siirryttyä sisälle iltapuuhiin. Joka puolella näkyi jälkiä lumessa liikkumisesta, sillä lumiaurat eivät olleet vielä ehtineet töihin, ehkä sitten huomenna, arjen tullen.

 

-Manni-

Joulua kohti

 

Menneenä viikonloppuna joulukautta avattiin jo kauppakeskuksissa ympäri Suomen ja tulevana viikonloppuna sitä jatketaan, kunhan Black fridaysta on selvitty. Minkähän ihmeen vuoksi jotkut myymäläketjut ovat päättäneet venyttää tuon jenkeistä Suomeen rantautuneen alennusmyyntipäivän koko viikon mittaiseksi, pilaten koko päivän idean. Tosin loppuhuipennus on perjantaina, jolloin asiakkaita houkutellaan huikeilla tarjouksilla. Meillä ei kuitenkaan vietetä (ainakaan vielä) kiitospäivää, joka on torstaina Black fridayta edeltävästi. Mutta takaisin jouluun... jonka lähestyminen näkyy jo vahvasti ympärillämme. Eilen kukkakaupassa käydessäni hämmästelin asiakasta, joka toi suuria koreja mukanaan ja suunnitteli myyjän kanssa niihin jouluisia asetelmia. Nyt jo! Ilmeisesti pikkujouluja varten. 

 

Viime päivinä olen jo hypistellyt vähän joulukoristeita, kaivanut esiin vanhat joululehdet ja poltellut kynttilöitä hämärän tullen. Myös jouluvaloja olen ripustellut ikkunoihin ja kynttelikön nostin kaapin päältä ikkunalle. Onkohan tämä liian aikaista...havaintojeni mukaan en kuitenkaan ollut edes ensimmäisten joukossa.  

 

 

Sunnuntaina Pentikin myymälässä käydessäni nappasin joulukuvaston mukaani. Jälleen kerran ihanan jouluinen lehtinen, joka on tullut luettua jo moneen kertaan kannesta kanteen. Vaikka lehtinen onkin täynnä ihania uutuuksia, se antaa myös ideoita jouluiseen sisustamiseen ja kattaukseen jo aikaisemmin kotiin hankituilla tekstiileillä, sisustusesineillä ja astioilla. 

 

Jostain lukeneena sinisen ja vihreän mainittiin olevan tulevan joulun trendivärit. Pentik ainakin luottaa vuodesta toiseen punaisen ja valkoisen liittoon vihreää unohtamatta. Niin aina minäkin, vaikka muuta ensin suunnittelisinkin.

-Manni-

Uutta elämää

Syksyinen synkkyys jatkuu ja sade ropisee ikkunalautaan. Viikko sitten siirsin keväällä hankkimani kultapalmun ja palmuvehkan valoisampaan paikkaan keittiön ruokailutilaan suuren kattoikkunan alle. Varsinkin tähän aikaan vuodesta sitä kiittelee 1970 -luvun  arkkitehtuuria ja tasaisella katolla kohoavaa kupolia, joka tuo lisävaloa hämäriin sisätiloihin. Useampana syksynä olen ajatellut verhota kattoikkunan kupolin valoverkolla, jolloin se olisi kuin tähtitaivas keittiön pöydän yläpuolella. Toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen tasolle, mutta ehkä tänä syksynä...

Aamulla jääkapille mennessäni huomasin jotain, mitä en tähän aikaan vuodesta edes uskonut näkeväni. Palmuvehkani rullaa uutta elämää paksujen lehtiensä lomasta! Mieheltäni saan kuulla usein  naljailua viherpeukalon taidoistani, mutta jälleen kerran herra saa hämmästellä aikaansaannoksiani. Tosin taitaa tuo vehka olla niitä helppohoitoisimpia viherkasveja, mutta eipä hänen sitä tarvitse tietää.

 

Näkymä ikkunasta ulos on jotenkin lohduton ja karu kaiken vihreän  jo lakastuttua, mutta onneksi sisätiloissa vihertää ja uutta elämää nousee esiin näin pimeänä vuodenaikanakin. Toivottavasti viherkasvini jaksavat sinnitellä pimeän talven yli ja eihän tässä loppujen lopuksi kauan tarvitse odotella, kun päivän valoisa aika alkaa jälleen lisääntyä minuutti minuutilta.

 

Elinvoimaisin terveisin

Manni

Synkkää ja pimeää

Synkkä ja pimeä vuodenaika iski taas niskaan koko voimallaan ja taannoinen kellojen kääntäminen talviaikaan vaan pahensi tilannetta. Iltaisin takapuoli painaa nojatuoliin montun, eikä siitä meinaa päästä ylös. Hyggeily on siitä melko kaukana, koska kynttilät ovat sytyttämättä (paitsi kuvassa), kirja lojuu pöydällä aloittamatta, eikä olo tunnu hyggemäisen mukavalta. Ainoa asia, mikä pitää pienessä liikkeessä on eteinen. En tiedä kuka tai mikä siihen kantaa kuraa ja hiekkaa, mutta sen joka päiväinen "lapiointi" kuuluu jo iltarutiineihin.

 

Onneksi telkkarissa on nykypäivänä värit ja kanaviakin valittavana enemmän kuin lapsuudessani. Kaukosäätimellä telkkaria kohti osoitellessa voi valita kanavan, missä näkyy auringonpaistetta ja hiekkarantoja. Kyllä tähän aikaan vuodesta jokaisen suomalaisen pitäisi päästä aurinkolomalle. Kirkasvalolamppu, saatikka telkkarissa nähty auringonpaiste eivät korvaa aitoa auringonpaistetta ja lämpöä.

 

Moni valittelee makeanhimon yltyvän huippuunsa tähän aikaan vuodesta ja kauppareissulla tulee piipahdettua karkkihyllyllä tavanomaista useammin. Joulusuklaiden ilmestyttyä kauppoihin valikoimaa makeannälän sammuttamiseen on runsaasti. Ainakin meillä naisilla se makeannälkä sammuu, tai siirtyy vähän eteenpäin, suklaalla. Siihen ei käykään mikään terveellinen tumma- tai raakasuklaa, vaan kunnon maitosuklaa. So what! Antaa mennä vaan ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Jos se on parasta lääkettä synkästä ja pimeästä vuodenajasta selviytymiseen, niin ei se ole keneltäkään pois. Kevennellään sitten taas keväällä, kun aurinko paistaa ja mieli virkistyy. 

 

Mukavaa synkkää viikonloppua!

-Manni-

Karmiva Halloween

Tänä syksynä on ollut kauhua kerrakseen mm. Linnanmäen iik! week kauhuviikolla ja Särkänniemen Karmiva karnevaali tapahtumassa. Stephen Kingin Se -elokuva pelleineen sai aikaan arveluja pelle-ilmiön aktivoitumisesta. Onneksi se ainakin toistaiseksi on jäänyt vain arvailuksi. Tänään Yhdysvalloissa vietetään Halloweenia keppostelijoiden kierrellessä ovelta ovelle karkkia kerjäämässä. Joku siinä kauhussa kiehtoo samalla, kun pelottaa. Tyttäret juhlivat Halloweenia jo viime viikon perjantaina kavereittensa kanssa ja kotiin rakenneltu kauhukäytävä sai jälleen tänä vuonna aikaan kiljahduksia ja kylmiä väreitä.

 

En oikein Halloweenia omakseni tunnusta, mutta nuorempi sukupolvi on jo kasvanut siihen, että lokakuussa kaupat pursuavat juhlan teemaan sopivaa rekvisiittaa ja kouluissakin vietetään kauhujuhlaa. Juhlan ajankohtakin on vähän ongelmallinen meille, ei oikein tiedä oliko se jo vai onko se tällä viikolla. Lapsille se on ihan sama, pääasia on, että pääsevät aina syksyn kauhujuhlaa viettämään. Halloween onkin meillä enemmän lasten juhla. Tulevana lauantaina vietetään pyhäinmiestenpäivää ja minulle on riittävästi jännitystä perinteisellä hautausmaakierroksella, kun illan hämärissä käydään sytyttämässä kynttilät miehen isovanhempien haudalla.

 

-Manni-

Me too

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin levinnyt Me too -kampanja on saanut myös suomalaiset julkkisnaiset ottamaan kantaa naisten seksuaaliseen häirintään. Iltasanomien verkkolehti kertoi tänään malli ja juontaja Maryam Razavin kirjoittaneen blogissaan ensimmäisestä festarikokemuksestaan ja siellä tapahtuneesta takapuolen kourimisesta. Täytyy sanoa, että nyt panen kyllä paremmaksi. Viime kesänä minua kourittiin festareilla ihan etupuolelta ja vieläpä nuoremman tyttäreni kävellessä kanssani käsi kädessä, kun olimme koko perhe jo alkuillasta poistumassa festarialueelta vietettyämme mukavan iltapäivän musiikkia kuunnellen. Tilanne oli nopeasti ohi, eikä tyttäreni sitä onneksi huomannut. Jos olisin ollut ilman lapsia festareilla, olisin varmasti hivauttanut kourijaa. Vaikka en hyväksykään väkivaltaista käyttäytymistä, niin tällä kertaa olisin voinut vastata kourintaan nyrkillä. Tapahtuneesta en yöuniani menettänyt, mutta olihan se ihan hemmetin törkeätä!

Joskus vuosia sitten olin todistamassa tilannetta suojatien reunalla, liikennevaloissa seisoessani, kun ns. laitapuolen kulkija puristi edessäni seisovaa naista takapuolesta. Se mies sai niin köniinsä naiselta, kun kimmastunut häirinnän uhri paiskoi miestä käsilaukulla. Huvittavinta oli miehen ihmettely, että mistäs nainen noin kimmastui. Naisen reaktio oli niin aito ja spontaani, mutta niin oli miehenkin. Anteeksi pyyntöä en kuullut valojen vaihduttua vihreäksi ja ihmisten lähdettyä matkaan, mutta toivottavasti puristelija oppi tapahtuneesta jotakin.

Tutkimusten mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu pääasiassa alle kolmevitosiin naisiin. Siinäkin teen poikkeuksen. Viime kesän kourinta ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta toivottavasti viimeinen. Tilanteen jälkeen olo on vähintäänkin hölmistynyt, mutta eniten sen vuoksi, ettei ole ehtinyt tai hoksannut reagoida tilanteeseen mitenkään, vaan kourija on päässyt livahtamaan ja päässyt kuin koira veräjästä.

Toivottavasti Me too -kampanja herättelee ihmisiä ymmärtämään ongelman laajuuden ja näkemään sen yleisyyden. Pitäkäämme me naiset yhtä, mutta ei unohdeta, että miehetkin kokevat seksuaalista häirintää.

-Manni-

Suklaakakkua aamiaiseksi osa II

Toukokuulla kirjoittelin blogissani herkullisesta suklaakakku -aamiaisesta, jonka piti olla tämän vuoden ruokatrendi. Ei tuosta tainnut ainakaan suurempaa trendiä tulla, mutta itse jatkoin sopivan reseptin etsiskelyä aamuiseen herkutteluun. Eräänä aamuna töissä kahvilla istuessani selailin pöydällä lojuvaa Hyvä terveys -lehteä, jonka sivulla herkullinen resepti odotti testaajaansa. Muokkasin sitä aavistuksen omaan suuhuni sopivammaksi ja lopputuloksena syntyi helppo, nopea ja ihanan tahmainen suklaakakku vapaapäivän aamuihin. Ihan ilman sokeria ja vehnäjauhoja ei tätä kakkua kuitenkaan tehdä, mutta olkoon ne terveelliset kakut nyt asia ihan erikseen.

 

Kakku valmistuu parissa kymmenessä minuutissa ja on parhaimmillaan uunituoreena vasta keitetyn kahvin kanssa. Mutakakkua muistuttavassa kakussa suutuntumaa ja pureskeltavaa antavat kuivatut karpalot sekä mantelirouhe. Suklaaksi kannattaa valita tummista tummin, mutta toki jokainen makunsa mukaan.

 

 

Tahmea suklaakakku

2 munaa
1/2 dl ruokosokeria
50 g voita
75 g tummaa suklaata
1/2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
3/4 dl mantelirouhetta
3/4 dl kuivattuja karpaloita

Sulata voi ja suklaa, sekoita munat ja sokeri kevyesti sekaisin kulhossa. Lisää sokeri-muna -seokseen sulatetut voi ja suklaa sekä vehnäjauho, suola ja lopuksi karpalot ja mantelirouhe. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun pieneen (halkaisija noin 20 cm) kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Mantelirouheen ja karpaloiden sijaan voit käyttää esim. kuivattuja hedelmiä pilkottuina (luumua, aprikoosia, taatelia... ) ja erilaisia pähkinöitä rouhittuna. Myös mittasuhteita voi keskenään muuttaa/vaihdella.

Vuoden pimein aika alkaa olla käsillä ja monilla meistä suklaata kuluu eniten tähän aikaan vuodesta. Tällä suklaisella herkulla pimeinkin päivä alkaa mukavasti.

-Manni-

Tomaattien kypsyttelyä

Olen erittäin huono ja laiska puutarhuri, mutta pieneltä pihaltamme löytyy kyllä istutuslaatikko. Lähinnä olen kesäaikaan tyrkännyt sinne kaupasta ostamieni ruukkusalaattien ja -yrttien jämät, jotka ovat jatkaneet kasvuaan luonnon voimin, ilman suurempaa apuani. Kesällä mieheni innostamana ostin muutaman tomaatintaimen ja ei kun satoa odottelemaan, jälleen tekemättä sadon eteen yhtikäs mitään. Kuinkas kävikään...sato oli vaivaan nähden valtaisa ja vieläpä kylmästä ja pilvisestä kesästä huolimatta. Ehkä tästä innostuneena on ensi kesäksi rakenneltava pieni kasvihuone ja oikein paneuduttava tomaattien kasvattamiseen.

Aurinko ja lämpö eivät koko satoa saaneet kypsäksi ja viilenevien säiden vuoksi loput tomaatit oli kerättävä sisälle huoneenlämpöön kypsymään. Punaposkisella omenalla on tärkeä tehtävä tomaattien kypsymisen vauhdittajana ja hyvin on omena hommansa hoitanut. Tomaatit kypsyvät silmissä ja päivittäin saadaan lautaselta korjata satoa.

Nuorempi tytär ilmoitti haluavansa ensi kesäksi perunamaan. Lienee perustettava pihamaalle pieni laatikkopuutarha, niin kaupunkilaislapsikin näkee, ettei ne potut ja porkkanat City marketin tiskissä kasva. Hyvää aikaa vielä suunnitella ensi kesän viljelyksiä.

Mukavaa loppuviikkoa,
-Manni-

Chili-suklaalatte

Aika kuluu kuin iltamissa ja niin vaan lokakuulle jo käännyttiin. Pilvilautta on jälleen pysytellyt itsepintaisesti auringon edessä ja tehnyt päivästä hämärän. Kirpeässä syyssäässä ja tihkusateessa tehdyn lenkin jälkeen maistuu juoma, joka on kuin tehty tällaisia päiviä varten. Kupillinen höyryävää chili-suklaalattea ja sohvan nurkkaan katselemaan ikkunasta ohi kulkevia lenkkeilijöitä, oma lenkki jo heitettynä.

Juoman ohjeen bongasin viikolla tulleesta Yhteishyvästä ja otin talteen hämärtyviä syysiltoja varten. Juoman maku liikkuu kaakaon ja kahvin välimaastossa ja maistuu varmasti ei-niin-suurelle -kahvinystävällekin.

Chili-suklaalatte (1 annos)

2 dl maitoa
3-4 palaa tummaa suklaata
1 rkl fariinisokeria
ripaus jauhettua chiliä
1 dl vahvaa kahvia

Kuumenna maito kattilassa ja sulata suklaapalat maitoon, sekoita koko ajan. Laita fariinisokeri ja chilijauhe suureen kahvikuppiin, kaada päälle kahvi sekä suklaamaito.

Loistava juoma syyshyggeilyyn.
-Manni-

Kaunis sunnuntai

 

Tänään onkin saatu nauttia auringon paisteesta aamusta iltaan. Sääennusteen mukaan ensi viikko näyttää melkein yhtä hyvältä kuin tämä päivä. Aurinko onkin oikein tervetullut viime viikon tihkusade päivien jatkoksi. Työntekokin tuntuu mukavammalta, kun ikkunan takaa näkee auringonsäteet paksun pilviverhon sijaan. Päivät alkavat vaan jäädä yhä lyhemmiksi iltojen hämärtyessä päivä päivältä aikaisemmin, hyvä syy sytytellä kynttilöitä sinne tänne.

 

 

 

 

 

Hämärtyvissä illoissa on oma tunnelmansa ja ne houkuttelevat hyggeilemään. Kynttilöiden sytyttelyn lisäksi iltaisin on mukava kietoutua viltin sisään ja asettua sohvan nurkkaan. Villasukat odottelevat palelevia varpaita korissa ja nojatuoli on jo saanut pehmeän taljan ylleen. Ruumis ja sielu lepää.

 

Viikonlopun aikana tuli ulkoiltua paljon raikkaassa syyssäässä, makseltua viime viikolla kertyneitä univelkoja ja kerättyä voimia uutta työviikkoa varten. Kai tämä kaikki oli sitä hyggeilyä, olonsa mukavaksi tekemistä ja työviikon paineista palautumista. Nyt on mukava lähteä virkistyneenä kohti uutta viikkoa, aurinkoista sellaista.

 

-Manni-

Söin tänään munkin!!

 

Keittiön pöydän ääressä toki syödään, mutta myös tehdään läksyjä, kirjoitellaan blogia, kahvitellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Päivällisaika pyritään rauhoittamaan kaikelta muulta ja ruuan ääressä jutustellaan päivän tapahtumista ja välillä jo seuraavankin päivän kuvioista. Tänään lasten jo noustua pöydästä ja lähdettyä omiin puuhiinsa, jäimme miehen kanssa kahden vielä istuskelemaan pöydän ääreen. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän katsahti minuun ja päästi suustaan melkoisen synnintunnustuksen.

-Söin tänään munkin!

-Missä?

- Katsastusasemalla auton katsastusta odotellessa.

-Vadelma- vai omenahillolla?

-Omenahillolla!

 

Nykyään miesväkikin pitää huolta linjoistaan ja onneksi mieheni kuuluu niihin, jotka osaavat sopivasti huolestua jo lievästikin kohonneista veren rasva- ja sokeri sekä verenpainearvoistaan. Satunnaisesta munkin syönnistä ei sen sijaan tarvitse huolestua varsinkin, kun perusruokavalio on terveellinen ja monipuolinen.

Katsastusaseman mainoksessa oli mainittu tarjottavan tänään korvapuustikahvit. Lieneekö se johdattanut pullan nälkäisen mieheni juuri kyseiselle katsastusasemalle. Mutta eipä ollut korvapuusteja, oli munkkeja. Olisihan se korvapuusti ollut rasvassa paistettua munkkia terveellisempi vaihtoehto ja pienempi synti.

Ruokapöydästä noustuamme surautin keittää kahvit ja kaivelin pakastimesta pullan kyytipojaksi. Kysyin mieheltä, ottaako hänkin pullan.
- En, kun olen jo tänään sen munkin syönyt...

-Manni-

Sinisellä syksyyn

Kiireinen työviikko on takanapäin ja nyt on aika rauhoittua viikonlopun viettoon ja keräämään voimia uutta viikkoa varten. Illat alkavat hämärtää yhä aikaisemmin ja koivuihin alkaa ilmaantua pikavauhdilla keltaisia lehtiä. Sisustuslehdet ja kauppojen sisustusosastot hehkuvat ruskan väreissä, mutta vielä en syksyyn ole päässyt niin sisälle, että se kodin värimaailmassa näkyisi. Jostain syystä hento sininen valkoisen parina tuntuu mukavalta hämärtyvissä illoissa.

Kuvissa näkyvä kynttilälautanen oli mukava löytö muutaman viikon takaiselta Loviisan Wanhat talot viikonlopun reissulta. Paikallisen toimintakeskuksen väki oli tapahtumassa myymässä valmistamiaan tuotteita ja poimin tuon kauniisti sinertävän aarteen mukaani kahdella eurolla!

Ehkä tämä sininen kausi syksyn edetessä väistyy palatakseen taas talvella uudelleen. Nyt on kuitenkin aika ryhtyä vähän siistimään kotia ja asetella siniset lattialle lasten toimesta lentäneet sohvatyynyt paikoilleen.

-Manni-

Pehmeä sosekeitto

Pirkka -lehti on odotettu posti meidän perheessä, lähinnä lehden sisältämien ruoka- ja leivontareseptien vuoksi. Lehdessä olevat reseptit tuovat vaihtelua jo itseään toistaviin arkiruokiin. Kiitosta minulta saavat myös yksinkertaiset reseptit, joissa raaka-aineiden määrä ja hinta pysyy kohtuudessa ja saatavuus on taattu, jos lähistöltä löytyy K-kauppa. Viime aikoina jokaisesta lehdestä on löytynyt joitakin kokeilemisen arvoisia reseptejä ja ajattelinkin kirjoitella kokeiluistani tänne blogiin. Lihaa sisältäviä kokeiluja taitaa olla jatkossakin turha odotella, sillä vuoden vaihteessa alkanut lihaton kausi jatkuu edelleen, mutta onneksi lehden kala- ja kasvisruokareseptien tarjonta on lisääntynyt huomattavasti.

Elokuun numeron palsternakkakeitossa ei sinänsä mitään uutta ole, mutta pinnalle ripoteltavat rapeat juureslastut tekevät keitosta houkuttelevamman. Helppo, edullinen sekä terveellinen arkiruoka ja samalla tulee syötyä iso osa päivittäisestä suositellusta kasvismäärästä.

Teen varmasti toistekin, mutta ensi kerralla käytän sauvasekoitinta vähän maltillisemmin. Keiton sisältämä peruna liisteröityy helposti, joten keittoa ei kannata soseuttaa, kun tasan sen aikaa, että keitto soseutuu. Vegaani voi korvata keittoon käytettävän kuohukerman vaikkapa vastaavalla kaurapohjaisella tuotteella.

Palsternakkakeitto ( 4 annosta)

550 g palsternakkaa
350 g perunaa (jauhoinen lajike)
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
9 dl vettä
1 tl suolaa
1 1/2 dl kuohukermaa
ripaus mustapippuria

pinnalle juureslastuja

Kuori ja paloittele perunat, palsternakat, sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää kasvikset ja suola. Keitä, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Siirrä kattila pois levyltä, soseuta keitto, lisää kerma ja soseuta kuohkeaksi. Mausta mustapippurilla ja koristele juureslastuilla.
Keiton kanssa maistuu vastapaistettu lämmin leipä, joko kaupan paistopisteestä noudettuna tai oman uunin paistama.

Maukasta keittopäivää,
-Manni-